tiistai 9. helmikuuta 2016

Hempeilyä

Uusi vuosi on kiirehtinyt jo pitkälle, 
joulut tuli ja meni, 
mutta blogimaailma on lähes hautautunut kiireen taakse.
Ruuhkavuodet. Tiedän todella, mitä se tarkoittaa!


Pienempi neiti täyttää ensi viikolla kolme vuotta! 
Tähän asti on nukuttu vielä pinnasängyssä, josta toinen laita on vaihdettu matalaksi. Neiti on kuitenkin lähes joka ilta sanonut, että "aita" seinän puolella häiritsee häntä.
Niinpä äiti teki lupauksen, että ennen synttäreitä vaihdetaan ison tytön sänky.


Siinäpä sitä sitten oli työtä. Halusin vanhan sängyn. Yksi ostettiinkin jo parilla kympillä viime kesänä, mutta se päätyy todennäköisesti jonnekin ihan muualle, koska ei ollut aivan sellainen, jota hain.
Tänään sitten lopulta kävimme ostamassa vanhan sängyn, joka oli jo valmiiksi kunnostettu.
Sinne se prinsessa meni nukkumaan. Saa nähdä, miten uni maittaa... :)


Alkuvuosi on meidän perheessä juhlan aikaa. Tammikuussa vietettiin esikoisen 6-vuotissynttäreitä, ja itselläkin taas vuosi lisää mittariin... Ens vuonna sitten ehkä vähän isommat pirskeet... ;)


Esikoisen kaverisynttärit vedettiin melko matalalla profiililla, koska itse olin tuolloin keuhkokuumeessa. Sairastelukierre jatkuu edelleen, mutta toivon mukaan tunnelin päässä oleva valo lisääntyy...

Isäntä oli eilen tuonut tällaiset yllätykset keittiön pöydälle. Kyllä piristää mieltä, kun  jostakin ihan tosissaan yllättyy... :)


Ihanaa lähestyvää ystäväpäivää! Keksitään pieniä ylläreitä arjen keskellä.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Yksi on kaiken yläpuolella

Tänään on vietetty vauhdikasta päivää seurakunnalla lasten toiminnallisessa tapahtumassa.
Oon puuhaillut tapahtumia pian pari vuotta aivan huippujen ihmisten kanssa! Kiitos jokaiselle!
Siis täh, onks siitä jo pari vuotta, kun lapsityö nousi mun sydämelle?! Kyllä se taitaa olla... Aika menee käsittämätöntä vauhtia!


On hämmästyttävää nähdä, kuinka Jumala vie eteenpäin.
Tuolloin pari vuotta sitten muistan, kuinka öisin valvoin pienen vauvan kanssa. 
Öisin tunsin, kuinka Jumala puhui mulle.
Alkoi tuoda ajatuksia lapsityön käynnistämisestä 
pienessä paikallisseurakunnassamme omalla kotikunnallamme.
Ensin innostuin. Sitten kauhistuin. 
Mietin ja rukoilin.
Kunnes eräänä iltana valvoin pitkälle yöhön miettien ja rukoillen. Päädyin haastamaan seurakunnan väkeä mukaan lapsityöhön. Haaste tuntui mahdottomalta: joka viides seurakuntalainen pitäisi saada vapaaehtoistyöhön. Muuten tapahtumia ei pystyisi järjestämään.


Uskoen Jumalan mahdollisuuksiin esitin haasteeni seurakuntalaisille. Usko tai älä. Porukka syttyi idealle ja jo samana päivänä olin saanut yli puolet tarvittavista nimistä listaan.
Silloin tiesin, että tää suunnitelma ei ollut mun oma ajatukseni.
Tiesin, että tää suunnitelma oli tullut ylhäältä!

Talkooväkeä on riittänyt ja lapsia on käynyt kymmenittäin, 
isommissa tapahtumissa jopa toista sataa...
Kiitos jokaiselle!

Tapahtuman näytelmää ja osa kuulijakunnasta seurakunnan salissa...
Monet ihmettelevät, kuinka pikkuruisesta seurakunnasta löytyy energiaa järjestää erilaisia tapahtumia. Paikkakuntalaiset hämmästelevät, kuinka joku vapaaehtoisesti järjestää ilmaista puuhaa lapsille ja näkee vaivaa järjestämisen eteen... 
Vastaus on yksin Rakkaus!
Rakkaus Jumalaa kohtaan, ja Jumalan rakkaus meitä kohtaan.
Sitä rakkautta halutaan olla välittämässä eteenpäin.

Omenatornikisa. Kuinka nopeasti kasaat tornin omenista?
Toivon, että mun elämästäni voisi näkyä Jumalan rakkaus myös sinulle...
On helpottavaa tietää, että tämän myrskyävän maailman yläpuolella on yksi, joka haluaa vain parasta omilleen. On helpottavaa pyytää Isää avuksi, kun pelottaa, kun huoli ja murhe yrittää ottaa yliotteen.

On ihana tietää, että Taivaallinen Isä varjelee jokaisen askeleeni, kun kuljen Hänen johdatuksessaan.


On käsittämätöntä lukea uutisia, kuinka ihmiset ovat häikäilemättömiä, pahoja ja julmia toisilleen. On kauheaa tajuta, kuinka monet elävät pelon keskellä - siellä kaukana ja täällä lähellä. Vaikka uutiset Euroopasta vaikuttavat huolestuttavilta ja pelottavilta, 
Jeesuksessa Kristuksessa meillä on kuitenkin elämä.

Kun epäröit, murehdit ja pelkäät, turvaa elävään Jumalaan.
Jumalan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.
Kun Jeesus Kristus on puolellamme, kukaan ei voi olla meitä vastaan. <3
Yksi on tän kaiken yläpuolella. Se on Jumala.

Kädentaitoja pääsi tänään harjoittamaan muovailemalla (kuvassa)
ja mm. koristelemalla herkullisia keksejä.
Tällaisia pohdintoja tuli tänään iltateen äärellä. :)
Toivottavasti sait niistä irti sen, mikä oli tarkoituskin...


Tähän vielä herkullinen ohje, jonka sain työkamulta.

Siemennäkkäri (G, L)

2dl maissijauhoja
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä (itselläni siemensekoitus)
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 tl suolaa
1/2 dl rypsiöljyä
2 1/2 dl kiehuvaa vettä

1. Sekoita kuivat aineet.
2. Lisää öljy ja vesi (kiehuva!).
3. Levitä levyksi pellille.
4. Paista 150 ast. uunissa n 45 min, leikkaa paloiksi 
ja jatka paistamista vielä vartin verran (kunnes rapsakkaa).

Päälle lisäsin siivun valkohomejuustoa ja viikunahilloa. Nam.


Siunattua marraskuun jatkoa sinulle!

torstai 22. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa kameran takana

Heissan!

Eilen tuntui pitkästä aikaa siltä, että halusin ottaa kameran käteen ja luoda muistoja.


Kulunut syksy on ollut niin täynnä touhua ja tohinaa sekä hyvässä että huonossa, että rentoutumishetket on ollu aika vähissä... Nyt meillä vietellään parhaillaan syyslomaa, ja lomaviikon ollessa puolivälissä, alkoi tuntua siltä, että olis mahdollisuus tehdä jotain mistä oikeesti nautin.



No, sehän on tietty valokuvaaminen.
Räpsyjä toisensa perään. ;)
Aivot narikkaan ja visuaalinen silmä töihin...



Isompi neiti sai taannoin oman "koulupöydän", vaikkakin koulun alkuun on vielä pari vuotta.


Tyttö on kuitenkin nyt niin innostunut lukemisesta ja kirjoittamisesta, että täytyyhän siihen harrastukseen (ainakin näin äikän open mielestä) kannustaa oman pöydän hankkimisella...









Pöytä oli jälleen kirppislöytö. Edellinen omistaja oli sen kunnostanut meille valmiiksi. ;)
Paksu 80-luvun keltainen maalikerros oli poistettu, ja jätetty pinta kauniiksi puun väriseksi.
Ensin vähän vieroksuin tuota punertavaa puun sävyä, mutta tytön mielestä se oli juuri hyvä.
Nyt on omakin silmä tottunut niin, että en sille malta mitään tehdä.







Tän pöydän ääressä tulee toivottavasti sitten myös opiskeltua ahkerasti, kun sen aika koittaa.
Nyt tuntuu, että huone on valmis. 
Pöydälle oli koko ajan mielessä paikka, mutta nyt kun sopiva osui kohdalle, se täytyi hakea kotiin... :)

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kesää muistellen

Heissan!

Oon ihan otettu siitä, että teitä lukijoita käy täällä blogissa päivittäin niin paljon.
Ja samalla oon pahoillani, että täällä on eletty pitkään aika hiljaiseloa.


Osasyynä sille on ehdottomasti se, että kaikenlaista ohjelmaa on vaan niin paljon, ettei aika riitä ihan kaikkeen, mutta osittain myöskin se, että elämässä on tän kesän aikana tärkeysjärjestys menny vähän uusiksi...


Yhtäkkiä ei ookaan tuntunut niin tärkeältä saada kaikkia ihania kuvia jaettua tänne, vaikka toki tää on hyvä talletuspaikka kaikille ihanille muistoille.


Toisinaan tuntuu, että kun elämässä kaikki on vaan niin hyvin, niin mitään ei halua lähteä muuttamaan. Kun saa elämän tasaantumaan, niin yhtäkkiä onkin vaan tyytyväinen siihen toisinaan melko harmaaseenkin arkeen.


Kuluneena keväänä sen tasaisuuden sijaan haastoin itseni...


Rukoilemaan.


Nyt kun katsoo muutamaa kulunutta kuukautta, ei voi kuin ihmetellä sitä, miten joskus pystyi elämään (uskovaisena) elämää ilman rukousta!


Iso asia oli myös se, että aloimme kesäloman ensimmäisenä päivänä mieheni kanssa rukoilla yhdessä. Teimme siitä ensin viikoksi päivittäisen tavoitteen. Ja se on kantanut, yhdistänyt ja johdattanut meitä päivästä toiseen koko kesän. Ja jatkuu toki tästä eteenpäinkin... ;)


Hienointa on tässä kesässä ollut se, että olemme päässeet kesän aikana lähemmäs Jumalaa.
Kyllä!
Jumala on todellinen ja elää!


Olemme saaneet konkreettisia rukousvastauksia, olemme nähneet, kuinka ihmiset antavat elämänsä Jeesukselle, kuulleet kuinka Jeesus parantaa...


Alkavaan syksyyn lähdemme jännityksellä. 
Hyvällä sellaisella. ;)


Rukoilemme, että Taivaan Iskä voisi antaa meille ja meidän lähipiirillemme ihania kultahippusia taivaasta. Uskon, että niistä saamme myös myöhemmin kertoa...



Teille blogilukijoille haluan sanoa, että Jeesus rakastaa just sua!
Sellaisena kuin olet.


Oot timantti Isän kämmenellä, ja Isä katsoo sua ihaillen.
Just sellaisena kuin olet.


Sä saat ottaa Jeesuksen mukaan elämääs, ja sen jälkeen matka jatkuu kevyempänä.




Meidän ei tarvi olla yhtään enempää kuin me ollaan.
Isä rakastaa meitä. Isä rakastaa mua. Ja hän rakastaa sua! <3




Ihanaa alkavaa syksyä sinulle!


Ota Jeesusta kädestä ja juokse eteenpäin.
Aurinkoa päivääsi! <3