keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Rakkaudella tehty

Tässä jo jokin aika sitten, kun ilmat alkoivat lämmetä vauhdilla, piti vauvalle saada toppahaalarin tilalle softshell-haalari. Niinpä kävin hakemassa kankaat ja ryhdyin suunnittelemaan kaavoja.

 

Visio lähti liikkeelle netistä bongaamastani jumpsuitista, jossa oli frilloja.


Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta sain haalarista hyvinkin paljon mielikuvani mukaisen.


Huppuun lisäilin vielä pupunkorvat, koska hupun vuorikankaassakin on pikku pupusia.


Frillan tekemiseen löysin hyvän ohjeen. Ompele pitkällä suoralla ompeleella frillapalan reunasta siten, että ylälangan kireys on maksimissaan ja lanka kiepautettuna vielä langanohjaimen ympärille muutaman kerran (itselläni 3-4 krt). Tee alkuun päättelyt, jotta lanka ei pääse löystymään. Tällä tavoin ommeltuna kangas rypyttyy automaattisesti.

Frillan kiinnitin etuylä- ja etualakappaleiden väliin.



Haalariin kiinnitin vielä kokolapun sekä niskaan hand made -merkin, josta haalarin saa ripustettua roikkumaan.


Hupun vuorikangas on trikoota. Laitoin vuoriin kovikekankaan, jotta se pysyisi paremmin muodossaan. 


Tuli kyllä niin söpö! <3



Jo aiemmin tein rusettimyssyn. Kypärämyssyt on vauvoilla kaikkein näppärimpiä, mutta kun ne ohuet on yleensä niitä perusvalkoisia... Halusin siitä jotenkin tyttömäisemmän. Rusettipipoja on näkynyt lapsilla paljon, mutta rusettikypärämyssyyn ei löytynyt netistä minkäänlaista kuvaa tai mallia. Niinpä sitten taas lähdin kokeilun kautta etsimään oikeaa mallia. Ensimmäinen kappale päätyi nukkeleikkeihin, mutta toinen onkin ollut vauvalla ahkerassa käytössä päivittäin.



Rakkaudella on tehty myös ruokaa.


Tytöt saivat tehdä itse itselleen pizzat. Ensin pohjan kauliminen.


Sen jälkeen omavalintaiset täytteet itse laittaen.


Pohjan reseptin olen poiminut täältä Leila Lindholmin kirjasta, ja tällä ohjeella on tehty monenlaista pizzaa ja leipästä.


Ja sitten vain herkuttelemaan omilla suosikkipizzoilla.



Sain äitienpäivänä myös rakkaudella tehdyn kakun. Iskällä oli visio salmiakki-valkosuklaakakusta, jota lähti kokeilemaan, ja hyväksi osoittautui tuo kokeilu.



Lapset olivat käyneet ostamassa äidille ihanan laukun. Tää oli kyllä myös niin rakkaudella valittu, että osui ja upposi. <3

   


Keskimmäinen neideistä oli myös laittanut tarkkaan muistiin äidin toiveen valkovuokoista, ja oli mummilareissulla käynyt itse poimimassa äidille äitienpäiväksi valkovuokkokimpun.


Rakkaudella tehdyt teot ja asiat on niitä parhaimpia. 
Rakastetaan lähimmäisiämme. Sen on Jeesus antanut meidän tehtäväksemme, 
ja mikä sen ihanampi tehtävä voisi olla!



perjantai 13. huhtikuuta 2018

Vauvan ensimmäinen juhla

Viime sunnuntaina meillä vietettiin juhlapäivää lähimpien sukulaisten kesken. Kokoonnuimme ensin kotiseurakuntaamme, jossa saimme Jeesuksen antaman mallin mukaan siunata vauvan. Eräs ystävämme seurakunnasta piti lyhyen juhlapuheen, jonka jälkeen toinen ystävämme lauloi vauvalle kauniin laulun "Taivaan Isä tuntee tien".


Taivaan Isä tuntee tien

Ilta on ja taivas tummuu. 
Metsän taakse päivä sammuu.
Pieni lapsi tietä taivaltaa.
Askel painaa, viel on paljon matkaa.
Kotiin asti täytyy jatkaa.
Uupumus nyt vallata ei saa.

Oudolta tuo polku näyttää.
Pelko pienen mielen täyttää.
Onko lainkaan oikea tää tie?
Miettii lapsi, katsoo metsään tarkkaan.
Kyynel nousee silmänurkkaan.
Entä jos ei polku kotiin vie?

Ei syytä huoleen lapseni pien,
kyllä Taivaan Isä tuntee tien.
Siis kyyneleesi kuivaa,
Isä tahtoo sinut kotiin taluttaa.

Niin voi käydä tiellä Herran.
Pieni heikko lapsi kerran
tieltä eksyy suunnan kadottaa.
Silloin luottavaisin mielin matkaa
voi hän Isän kanssa jatkaa
tietäen mua koti odottaa.

Ei syytä huoleen lapseni pien,
kyllä Taivaan Isä tuntee tien.
Siis kyyneleesi kuivaa,
Isä tahtoo sinut kotiin taluttaa.



Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisten säkeiden soidessa alkoi äidillä kyyneleet virrata poskille.
Kuinka helposti sitä tässä maailmassa pieni joutuukaan eksyksiin...
Mutta onneksi on Taivaallinen Isä, joka haluaa taluttaa meidät oikealle polulle.
Sitä toivomme, että pieni tyttäremme saisi aina kulkea Taivaallisen Isän johdatuksessa.






Tarjoilut tein itse (kotiväen avustuksella) ja tälläkin kertaa kakun päälle pääsi tuo jo melko antiikkinen vauvakoriste. Sama vauva on ollut meillä jo kolmen kakun päällä ja sitä ennen ainakin tyttöjen tädin vauvakakun päällä, jollei peräti jo äidinkin kakussa kolmisenkymmentä vuotta sitten...





Ja pieni sai myös ihania lahjoja, joista on iloa vielä pitkäksi aikaa...



Niin kiitollinen näistä ihanista prinsessoista!


Kiitos juhlissa mukana olleille!




maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pastellisävyjä

Pääsiäisen tunnelma syntyi tänä vuonna pastellisävyistä.



Valmisteluja tehtiin jo viikolla aiemmin. Isommat tytöt maalasivat ikkunoihin tipuja ja pupuja. Maalina käytettiin maitorahkaa. Keltainen väri saatiin aikaan sekoittamalla rahkaan sahramia.


Kaiken kaikkiaan pupusia hyppeli ikkunoissa kolmattakymmentä.






Nämä söpöt pupujussit tulostin täältä. Keskimmäisen kanssa sitten askarreltiin pupunauha ruokahuoneeseen.



Ekaluokkalaisen koulussa ompelema puputyyny pääsi koristamaan olohuonetta.


Pääsiäisherkkuihin kuuluu meillä perinteisesti pasha ja mämmi. Lapsuudenkodistani on "perintönä" siirtynyt tapa piilottaa pääsiäisenä lapsille suklaamunia, joita sitten saavat joka päivä etsiä. Tänä vuonna tytöt muistivat tuon tavan jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, ja huolehtivat siitä, että suklaamunat varmasti muistetaan ostaa kaupasta.




Pääsiäisenä ehdin myös vähän ommella ja pääsin käymään jopa hiihtämässä hankikannoilla ekaa kertaa vauvan syntymän jälkeen.

Vauva sai itselleen farkkumekon, jonka yläosaan kokeilin kuminauharypytyksiä.


Ostin taannoin kaksoisneulan, ja sitäkin pääsin tähän mekkoon testailemaan. Täytyy todeta, että sillä saa kyllä viimeistellyn näköistä jälkeä!


Raglanhihojakaan en ollut ennen tehnyt, joten tämä mekko oli oikein testikappale monessa mielessä. Raglanien kanssa ongelmaksi osoittautui pääntie. Koska tein mekon tyypilliseen tapaan ilman kaavaa, jouduin niin sanotusti kantapään kautta tekemään kaula-aukon, mutta lopulta siitä tuli oikein hyvä.


Jo ennen vauvan syntymää ompelin keskimmäiselle hupparin ja leggarit.



Kun sitten vauva syntyi, tein hänelle myös samantapaisen collarin. Kaupoissa ei tunnu juurikaan olevan 50-62cm collareita tai huppareita, ja talvipakkasilla niitä pienillekin tarvitsee.
Siispä tuumasta toimeen.



Usein otan jostakin jo olemassa olevasta vaatteesta hieman mittoja tai mallia, ja lähden sitten piirtämään omia kaavoja. Niin tälläkin kertaa.

Ja valmista tuli.








Koska isomman neidin settiin kuului myös leggarit, tarvitsi vauvakin tietenkin omansa.



Ja pipo päähän pakkasella...


Viimeistely on kaiken a ja o. Vaatteisiin tuli "merkkilaput". Vaatteiden saumat ompelin vielä päältä siistimmän lopputuloksen saamiseksi.








Niin alkaa pääsiäinen olla tältä vuodelta taas juhlittu. 
On uskomatonta, että minä ja sinä oomme Jumalalle niin kallisarvoisia, että meistä maksettuja "lunnaita" ei voinut maksaa rahalla vaan Jumalan Pojan verellä. Sä oot Jumalalle niin tärkeä, että Hän oli valmis antamaan oman Poikansa ristille kuolemaan, jotta sä et joutuisi eräänä päivänä kadotukseen, vaan pääsisit taivaaseen. Ja kuinka hienoa on myös se, että Jeesus voitti kuoleman ja nousi ylös kuolleista.




Meidän kaikki pahat teot ja sairaudet on jo kärsitty ja sovitettu.
Puhdas sydän ja terveys on meille luvattu, kun vain uskomme Jeesuksen tekemään sovitustyöhön.


Näissä ihanissa pääsiäisen tunnelmissa on hyvä jatkaa alkaneeseen viikkoon ja odotella lisääntyvää valon määrää.