perjantai 5. lokakuuta 2018

Kun taivas on harmaa...




Syksyllä on ihana tunnelmoida kynttilöiden ja takkatulen lämmössä.
Tänään päivä oli harmaa jo heti aamusta alkaen, joten takka päälle ja fiilistelemään syksystä.


Sade ropisee ikkunapeltejä vastaan...




Kun pienimmäinen meni päiväunille, keskimmäinen touhuilee itsekseen omassa huoneessaan ja isoin on koulussa, on äidillä onneksi joskus aikaa istua itsekseen kahvikupillisen kanssa rentoutumaan. Hyvää musiikkia, takkatuli, kahvia ja pari salaisesti syötyä suklaapalaa. Nam.




Viime kuukauden aikana pikkukolmonen on asettanut varsinkin äidille ihan uusia haasteita. Neidin kanssa aloiteltiin kiinteiden syömiset jo 4kk iässä ja ne otettiin vastaan hyvällä halulla. Ruokailut sujuivat hienosti, kunnes yhtäkkiä reilun puolen vuoden iässä hän teki täyden stopin.


Kuukauteen ei mennyt oikeastaan juuri yhtään kiinteitä. Lusikan näkeminenkin aiheutti reaktion sulkea suu niin tiiviisti kuin ikinä... Ei auttanut, oliko kaupan sosetta vai itse tehtyä, oliko perunaa, bataattia, puuroa, päärynää vai luumua. Mikään ei kelvannut.

Maitokaan ei tahtonut kelvata kuin maatessa vaunuissa. Lopulta kuitenkin maito alkoi maistua vähän helpommin ja sen joukkoon sitten sekoittelin välillä puuroa ja välillä yritin jotakin muutakin sosetta...

Lopulta tilanne alkoi aiheuttaa harmaita hiuksia siinä määrin, että ratkaisuksi kokeiltiin sormiruokailua. Ideana on siis se, että annetaan isoja paloja, joista saa itse syödä sen mitä syö. 



Kokeiluja oli suuntaan ja toiseen. Lopulta yritin hankkia monenlaista tarviketta, jonka avulla ruokaa saataisiin menemään edes sen verran, että kasvua kuitenkin tapahtuisi riittävästi.


Sormiruokailu olikin sitten alun jännityksen jälkeen toimiva keino. Nyt tyttö on syönyt itse jo kuukauden verran. Toki apua täytyy antaa, mutta jos menee auttamaan liikaa, lentää ruuat yleensä suoraan lattialle. Sotkun sietokykyä on siis koeteltu ja samalla todettu, että ruokapöydän koristeelliset jalat on helppo hieroa täyteen erilaisia ruokia...


Helpottavaa on ollut huomata, että nyt hän osaa työstää jo melko isojakin pehmeitä paloja suussaan, eikä kakomisrefleksiä enää niin herkästi tule. Banaani, avocado ja kypsä bataatti ovat helppoja syötäviä. Lisäksi vauvan jauhelihapihvit sekä couscousmunakkaat tuntuvat maistuvan hyvin. Omaa arkea helpotti suuresti nämä Sormiruokakeittiön reseptit!

Vaikeuksien jälkeen on jo jopa lusikkakin taas kelvannut ja ruokailut helpottuneet huomattavasti. Ruoka maistuu hyvällä halulla. Nyt uskaltaa jättää tyttöä hetkeksi jo muidenkin hoitoon, kun tietää, että saavat hänelle jotain ruokaa annettua. Toisaalta neidin lakkoilu osoitti kyllä myös sen, että jos jollakin ruokailulla suuhun ei mene kuin se yksi lusikallinen tai ei edes sitä, niin kyllä hän kuitenkin tarvittavan energian sitten tankkaa jossakin myöhemmässä vaiheessa.


Yritetään olla stressaantumatta liikaa asioista, joille emme vaan yhtään mitään voi tehdä.
On hyvä tunne, kun voi luottaa siihen, että Taivaan Isä pitää huolen, eikä ite tarvi niin kovasti huolehtia.

Alla oleva video on pikkuveljeni tuotantoa. Sen myötä tunnelmallisia syyspäiviä sinulle!




sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Leggareita ja uusia kokeiluja

Kesä on kulunut vauhdilla. Helteet ovat olleet sen verran kovia, ettei ihan hirveästi ole jaksanut ylimääräisiä puuhailla. Vieläkin lämpimiä päiviä riittää. Tuntuu ihan uskomattomalta, että syyskuussakin pihalla tarkenee vielä t-paidassa.


Esikoinen aloitti jo toisen luokan. Kuvassa oleva keskimmäinen prinsessa aloitti seurakunnan päiväkerhon, jossa käy kunnan järjestämällä taksikyydillä, ja vauvakin täytti jo 7kk. Aika menee käsittämätöntä vauhtia.


Kerhoon tarvittiin tietenkin uusia leggareita. Nämä leggarit on tehty Kangaskapinan Minni-leggariohjeella. Ohjeessa on mukavan korkea vyötärö.





T-paitaompelukset ovat olleet vielä toistaiseksi mulle kauhistus. Keväällä ostin ihanan pupukankaan, jossa oli pupuraportti. Keskimmäinen varasi tuon pupun omaan paitaansa. Niinpä äidin oli sitten toteutettava pupupaita.


Kaavaa mulla ei taaskaan ollut, vaan hieman mittailin toisesta valmiista t-paidasta leveyttä ja pituutta, ja sitten vaan ronskisti saksimaan kangasta. Hihat tein raglan-mallilla, ja koska sellaisiakaan ei oikeastaan ole tullut ennen tehtyä, jouduin tekemään ne pariin otteeseen uusiksi, mutta lopulta sopiva koko löytyi...


Helmaan kiinnitin handmade-merkin. Hihansuihin ja kaulukseen tein kanttaukset kantinkääntäjällä. Omani olen tilannut täältä, mutta täsmälleen samaa mallia en löytänyt enää valikoimasta. Omani kääntää siis 45mm kankaan nelinkerroin. Koska malli ei ole suoraan omaan koneeseeni sopiva, joudun sen kanssa vähän kikkailemaan, että saan sen pysymään paikoillaan.


Nyt kun olen ommellut kanttaukset vielä kaksoisneulalla, en ole aivan optimia kohtaa kääntäjälle löytänyt, mutta eiköhän sekin työnjälki ajan kanssa hioudu.



Mielestäni siitä tuli ihan riittävän onnistunut eka t-paita ja vieläpä ilman kaavoja...

Keskimmäisen kanssa on yritetty askarrella, kun esikoinen on koulussa. Yhtenä päivänä harjoiteltiin ompelukoneen käyttöä ja suunniteltiin sekä ommeltiin yhdessä Vadelma-pupu.


Kangastussilla silmät, nenä ja viikset ja pupunen sai tekijänsä kädenjäljen.


Viimeisin pikaompelus oli tekoturkiksesta tehty bombertakki kaverin 3-vuotiaalle synttärilahjaksi. Kuva hieman vääristää takin vihreää väriä ja sovitusmallikin on muutaman koon isompi kuin lahjan saaja, mutta päällä vaate näyttää aina erilaiselta, niin oli kivampi kuvata se puettuna...



Tämä takki oli taas kerran hetken inspiraatio. Poikkesin kangaskaupassa ja löysin palalaarista ihanan turkispalan. Tuumasta toimeen. Homma tosin meinasi kaatua kaupan vetoketjutarjontaan, mutta onneksi löytyi sitten sopivan värinen ketju.



Haastetta vähän toi se, etten kaupassa tiennyt, minkäkokoinen takista pitäisi tulla. Kaavaakaan ei taas ollut, vaan kotona hain varastosta sopivankokoisia huppareita malliksi, ja siitä pienen pohdiskelun jälkeen jälleen sakset kiinni kankaaseen... Rohkeutta on tässä ompeluharrastuksen aikana karttunut, koska useimmiten lähden tuumasta toimeen enkä jaksa alkaa kaavoja piirtelemään... Ehkä se joskus auttaisi, ja ainakin saisi kaavoja hyödynnettyä toiseen samanlaiseen, mutta...




Tästä tuli niin ihana noiden koristeresorien kera, että näitä täytyy tehdä omillekin neideille... Ja taas olis siis ihan pakko mennä kangasostoksille. Uuups.


Pienimmäiselle on tullut myös jotain pientä ommeltua.


Tää Nappinjan pionikangas on niiiin ihana. Ja värejä tulee aina vaan lisää. Ja kaikki värit on toinen toistaan ihanampia...


Perusleggarit, mallina käytetty jotain valmishousuja, ja leggarien kaveriksi rusettipanta.



Ihanaa lämpöistä auringonpaisteista syksyä sulle!


keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Rakkaudella tehty

Tässä jo jokin aika sitten, kun ilmat alkoivat lämmetä vauhdilla, piti vauvalle saada toppahaalarin tilalle softshell-haalari. Niinpä kävin hakemassa kankaat ja ryhdyin suunnittelemaan kaavoja.

 

Visio lähti liikkeelle netistä bongaamastani jumpsuitista, jossa oli frilloja.


Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta sain haalarista hyvinkin paljon mielikuvani mukaisen.


Huppuun lisäilin vielä pupunkorvat, koska hupun vuorikankaassakin on pikku pupusia.


Frillan tekemiseen löysin hyvän ohjeen. Ompele pitkällä suoralla ompeleella frillapalan reunasta siten, että ylälangan kireys on maksimissaan ja lanka kiepautettuna vielä langanohjaimen ympärille muutaman kerran (itselläni 3-4 krt). Tee alkuun päättelyt, jotta lanka ei pääse löystymään. Tällä tavoin ommeltuna kangas rypyttyy automaattisesti.

Frillan kiinnitin etuylä- ja etualakappaleiden väliin.



Haalariin kiinnitin vielä kokolapun sekä niskaan hand made -merkin, josta haalarin saa ripustettua roikkumaan.


Hupun vuorikangas on trikoota. Laitoin vuoriin kovikekankaan, jotta se pysyisi paremmin muodossaan. 


Tuli kyllä niin söpö! <3



Jo aiemmin tein rusettimyssyn. Kypärämyssyt on vauvoilla kaikkein näppärimpiä, mutta kun ne ohuet on yleensä niitä perusvalkoisia... Halusin siitä jotenkin tyttömäisemmän. Rusettipipoja on näkynyt lapsilla paljon, mutta rusettikypärämyssyyn ei löytynyt netistä minkäänlaista kuvaa tai mallia. Niinpä sitten taas lähdin kokeilun kautta etsimään oikeaa mallia. Ensimmäinen kappale päätyi nukkeleikkeihin, mutta toinen onkin ollut vauvalla ahkerassa käytössä päivittäin.



Rakkaudella on tehty myös ruokaa.


Tytöt saivat tehdä itse itselleen pizzat. Ensin pohjan kauliminen.


Sen jälkeen omavalintaiset täytteet itse laittaen.


Pohjan reseptin olen poiminut täältä Leila Lindholmin kirjasta, ja tällä ohjeella on tehty monenlaista pizzaa ja leipästä.


Ja sitten vain herkuttelemaan omilla suosikkipizzoilla.



Sain äitienpäivänä myös rakkaudella tehdyn kakun. Iskällä oli visio salmiakki-valkosuklaakakusta, jota lähti kokeilemaan, ja hyväksi osoittautui tuo kokeilu.



Lapset olivat käyneet ostamassa äidille ihanan laukun. Tää oli kyllä myös niin rakkaudella valittu, että osui ja upposi. <3

   


Keskimmäinen neideistä oli myös laittanut tarkkaan muistiin äidin toiveen valkovuokoista, ja oli mummilareissulla käynyt itse poimimassa äidille äitienpäiväksi valkovuokkokimpun.


Rakkaudella tehdyt teot ja asiat on niitä parhaimpia. 
Rakastetaan lähimmäisiämme. Sen on Jeesus antanut meidän tehtäväksemme, 
ja mikä sen ihanampi tehtävä voisi olla!