Kirkkoreki

Muistin kerran nähneeni kellarin vintillä vanhan kirkkoreen.

Varovasti kyselin mieheltäni, millaisessahan kunnossa se reki on.

Saatuani selville, että se saattais olla ihan hienokin, aloin miettiä sille paikkaa...

Lasiterassille, olkkarin ikkunan taa sen vois kyllä laittaa...

Saatuani luvan tuoda sen terassille, isäntä sai käydä raahaamassa sen siihen. :)

Pyysin myös kyselemään vähän vaarilta reen historiasta. 

Reki on ollut suvun käytössä vuoteen 1967 saakka. 

Sillä on käyty mm. kirkossa ja kuljetettu väkeä rautatien varteen.

Pisin reellä kuljettu matka on ollut noin 70 kilometriä. Nykymittakaavassa aika pieneltä tuntuu tuo ihmisten elinpiiri...

Reki on nähnyt kyllä melkoisesti elämää. Alareuna on kuulemma mennyt rikki, kun hevonen oli juossut pienemmällä hevosella olleiden aisojen vuoksi liian lähellä ja potkinut juostessaan siihen... :)

Esikoiselle yritin maalailla kuvaa siitä, millaista elämä on entisaikaan ollut.

Yritin kertoa, kuinka ennen vanhaan reellä kuljettiin kovillakin pakkasilla ja välillä saattoi sataa lunta ja olla pimeää. Siellä sitten istuttiin vällyjen alla ja matkattiin tuiskussa eteenpäin...

Hetken aikaa kuunneltuaan tuo 3wee totes: "Voi ku hienoa! Meki voitas ostaa hevonen ja laittaa se narulla tohon kiinni." :)

Vois kyllä hymy hyytyä, kun joutuis vallan istumaan siellä reen kyytissä, vaikka kyllähän se elämyksenä oliskin hieno!

Tästä saa kyllä kivaa joulufiilistä, vaikka sitä valkoista maata ei vielä näykään.

Oon kyllä innoissani, että tällanen löytö oli ihan omassa pihapiirissä...

Näistä sais kyllä maksaa varmaan ittensä kipeeks, jos oikeen etsimällä lähtis ettimään.

Ja hienointa mielestäni on se, että tää on ihan oikeesti ollu suvun käytössä... <3

Onnea isille!

Aamu alkoi salaisella supatuksella ja hipsimme alakertaan.

Kahvit valmiiksi ja herättämään isi onnittelulaulun ja halien kera.

Lahjojen avaamisen ja aamupalan jälkeen jätimme pikkuneidin mummon hoiviin ja suuntasimme seurakunnalle aamutilaisuuteen, jossa lasten kuoro lauloi. Esikoisemme oli ekaa kertaa laulamassa, ja hyvinhän tuo kaikesta ylimääräisestä energiasta huolimatta sujui... ;)

Tilaisuuden jälkeen söimme isänpäivälounaan ravintolassa, josta olin varannut pöydän salaa etukäteen.

Iltapäivällä palailimme kotinurkille ja kävimme mummolassa onnittelemassa vaaria.

Isi sai tänä vuonna hieman sisustuspainotteisia lahjoja, mutta ne nyt vaan on meillä ajankohtaisia, ja kun varsinaisesti mitään ei muuta ei nyt tarvittu, niin tämähän toimi...

Makkariin oli ilmestynyt siis uusi matto.

Ja esikoisen kanssa olimme hieman harjoitelleet ompelua (vaikkakaan kiinnostus ei vielä ihan koko tyynyliinaan riittänyt) ja kirjainten kirjoittelua, jotka tyttö sitkeästi itse kirjoitti.

Mielestäni tyynynpäällisestä tuli aika söpö. <3

Runon tyttö sai valita äidin ehdottamista, ja tämä vei voiton, koska tuo tornijuttu oli kuulemma niin hauska. 

Tänään onkin sitten isi saanut niitä torneja rakennella...

Tyyny on nyt tuolla sohvalla, mutta saa nähdä, missä sen lopullinen paikka on. Ehkä isin sängyn päällä muistuttamassa omista tyttösistä ja siitä, kuinka tärkeä isi tytöille on.

Kortti-idean tyttö nappas netistä, kun katseltiin korttien kuvia. Halus tehdä muumipapan, ja alkuperäistä ideaa kopioiden toteutettiin se repimällä pieniä palasia. Lopuks sitten käytiin kaikki tarravarastot läpi, koska korttiin kuulemma oli pakko saada pinkki sydän. <3

"Isä,

tässä sinulle on pienen pieni käsi.

Minä, sinun lapsesi,

elän lähelläsi. 

Kasvan, kasvan nopeasti.

Tie vie toisiin kyliin.

Tänään vielä aikaa on,

ota minut syliin."

Onnea vielä meidän perheen isille! 

Oot meille kaikille niin tärkeä ja rakas!

Onnea myös omalle maailman parhaimmalle iskälleni!

Juodaan kakkukahvit sitten vaikka viikolla... :)

Pitsiä ja pellavaa

Ompelukone on hurissut taas parina päivänä...

Tällä kertaa kohteena on ollu kodinhoitohuone. Tila olikin vielä aika keskeneräinen, mutta pikkuhiljaa se siitä muovautuu.

Kesän pelargoniat kiikutin talveksi säilöön, josko ne vaikkapa suostuisivat kukkimaan ensi kesänäkin.

Yhden valkoisen jätin kodinhoitohuoneeseen.

Kodinhoitohuoneen verhojen tarpeen määritteli oikeastaan se, että tila toimii myös pukeutumishuoneena saunareissuilla. Päädyssä on ovi isolla ikkunalla ja suoraan pesuhuoneen ovea vastapäätä on ikkuna. Halusin siis verhot, jotka voi saunaan mennessä vetää ikkunoiden eteen. Ei sitten metsän eläimet pääse kurkkimaan. Muitahan täällä ei metsässä ei (toivottavasti) liiku, mutta jos nyt sattuis joskus joku pihaan tulemaan, niin on vähän näköestettä...

Oven eteen vedettävä verho tarvitsee vielä jonkun nauhan ja koukun seinään, niin saa sen nätisti seinän vierelle...

Varsinaiseen ikkunaan tein tällaiset perinteiset verhot.

Altaan taakse on tulossa "välitilalasi", jotta roiskeet ei kastele seinää. Lasit on jo teetetty, mutta odottelevat vielä asennusta. Sitä ennen pitäis pieni seinäpätkä muuan tapaturman vuoksi vielä tasoitella ja tapetoida. Sen jälkeen sais lasit laitettua...

Tapaturmahan oli sellainen, että lattiasaumoja tehdessä isäntä oli unohtanut tapetin ja laatan rajassa olleen teipin hieman liian pitkäksi aikaa paikalleen, ja sitä sitten irrotellessani repes pari vuotaa niin perusteellisesti, että ei muuta kuin vuodat pois... Uusia onkin sit odoteltu jo muutama kuukausi, kun mua ei oikeen enää nuo tapetoinnit nappais. Koko talon tapetoin aika lailla huone toisensa perään, ja nyt on jäljellä muutama pieni kohta, jotka tarvitsisivat sitä tapettia vielä. Millään ei viittis kaivaa tarvikkeita esille... Mut jos lupaisin saada ne ennen joulua... Hmm. :)

Altaan reunalla on joskus aikaa sitten tekemäni huovutettu saippua. Yksinkertainen idea. Osta palasaippua ja villaa, huovuta villa saippuan ympärille ja käytä. :) Ei tahraa ja jätä märkää jälkeä, kuten tavallinen palasaippua... Näyttää kauniilta vielä käytön jälkeenkin, ja pystyy sävyttämään sisustukseen...

Matot on vanhoja. Ehkä joskus uusitaan, mutta ei oo tärkeysjärjestyksessä kovin kärjessä...

Kuvassa eteen vasemmalle jää arkkupakastin ja sen päälle seinään mulla on jo visiot koristeluista, mutta toteutus ottanee vielä aikaa...

Seuraavana vuorossa olis sitten varmaankin vessan verhot...

Peili saatiin paikalleen jokin aika sitten, mutta seinävalo on vielä etsinnässä...

Verhot tulee olemaan varmaankin samaa tyyliä kodinhoitohuoneen kanssa.

Tunnelmallista perjantai-iltaa!

Kupponen kuumaa

Näin muutama yö sitten unta, että oli jouluaatto, enkä mä ollu ehtiny yhtään sisustaa joulua.

Mieti, mikä kriisi! :)

Eka joulu uudessa kodissa eikä yhtään koristeita kuusesta puhumattakaan. Lahjoistakaan ei ollu tietoa.

No, vaikka se materia ei ookaan se joulun ydinajatus, täytyi asialle tehdä pikaisesti jotain... :)

Ruokapöydälle sytyttelin vähän kynttilöitä, mm. tämän hauskan ystävältä tuliaisiksi saadun toivomuskynttilän. Toteutuispa vielä kaikki ne toiveet... ;)

Makkariin somistelin hieman joulua, ja sinne virittelin ekat pikkuvalot.

Ja täytyipä sitä sitten lasiterassillekin tehdä pieni tunnelmanurkkaus siitä huolimatta, että lattia on vielä betonilla ja ikkunoiden ympärykset on tekemättä... Kodikkuutta tuo ainakin luo...

Muutamina päivinä olen väkerrellyt käsitöitä. Puikot ovat heiluneet ja virkkuukoukku myös.

Eksyin blogiseikkailuillani tänne ja löysin ihanan virkatun ruususen ohjeen. Ruususia on tehty nyt sitten oikeen urakalla, kun valmistuvat niin nopsaan. Tosi ihania. Näitä tulee varmasti näkymään vielä muissakin projekteissa...

Tämä eka ruusunen pääsi kutomani tyynyn koristeeksi.

Harjoittelin samalla myös palmikon neulomista, eikä se nyt niin järin vaikeeta ollutkaan...

Kaikkea sitä pystyy tekemään, kun vaan yrittää.

Ruususen keskelle neuloin ihanan timanttinapin...

Ja vielä terassia päivänvalossa...

Tänään on juotu juhlakahveja ja syöty herkkuja...

Nimittäin mummuni täyttää huomenna 85 vuotta.

Juhlissa oli paikalla koko pikkuinen sukumme omia tällä hetkellä ulkomailla asustelevia pikkusisaruksiani lukuun ottamatta.

Mummuni on neljän pienen lapsosen isomummu ja meitä lapsenlapsia on yhteensä kuusi...

Mummulassa on tullut lapsena vietettyä paljon viikonloppuja ja lomia serkkujen kanssa leikkien...

Kun vuosia on kasassa jo noin paljon, mitä todennäköisimmin niitä ei ole enää kovin paljon jäljellä. 

Vaikka tiedän, että mummuni pääsee kerran pappan luokse Taivaan kotiin, toivon, että saisimme pitää hänet vielä pitkään luonamme.

Esikoinen teki isomummulle lahjaksi ihanat helmet.

Värit osuivat juuri yksiin juhlavaatteiden kanssa ja muutenkin lahja vaikutti saajalle mieleiseltä. :)

Toivon mummulle terveyttä, iloa, onnea ja voimia sekä Taivaan Iskän siunausta tuleviin päiviin. <3

Nyt on juhlat juhlittu ja lapsoset nukkumassa.

Pienemmän neidin taudit flunssineen, kuumeineen, korvatulehduksineen, parvorokkoineen sun muineen on luultavasti voiton puolella.

Tuntuu ihmeelliseltä, että ehtii istua ihan rauhassa koneella pitkän tovin, ilman, että pieni itkee välillä...

Ehkä tää tästä taas helpottuu, vaikka koville on ottanu...

Takassa tuli, kupponen kuumaa glögiä, valkosuklaapikkuleipiä ja uusimmat lehdet. 

Jalassa mummun kutomat uudet villasukat...

Viltin alle ja sohvan nurkkaan lukemaan.

Kuulemisiin,

Riina :)