Softshelliä ja pioneita

Heissan!

Blogissa ollut vähän hiljaiseloa, mutta touhua on riittänyt.

Tein itselleni kädentaitosivuston instagramiin, ja kutsunkin teidät kaikki käsitöistä kiinnostuneet seurailemaan sinne! riina_design on tuon tilin nimi, ja siellä julkaisen vähän ahkerampaan tahtiin näitä ompelutöitäni ym.

Tänään valmistui esikoiselle softshell-takki Nappinjan Pioni-softshellistä. 

Kangasta on jäljellä vielä sen verran, että siitä pitäisi ainakin keskimmäiselle tehdä takki.

Tein eteen ja taakse saumat, joihin laitoin heijastinterenauhan. Tuntuu nopealla tuntumalla toimivan oikeinkin hyvin.

Huppu on vuoritettu satiinilla ja kiinnitetty neppareilla takin kaulukseen.

Taakse selkään tein rypytykset luomaan vähän muotoa.

Hihaan laitoin ompelumerkin. Tilasin hiljattain omalla logolla ompelumerkkejä, ja nyt onkin kiva päästä nimikoimaan omia töitään.

Takki on täysin omaa suunnittelua. Eräänä päivänä, kun oli tarkoitus alkaa ompelemaan, kaavoja ei löytynyt netistä eikä lähikirjastosta. Sen pidempää en sitten viitsinyt lähteä kaavaa haeskelemaan, vaan heitin tytön tuulitakin lattialle, ja aloin siitä kehittelemään kaavoja.

Tulkaapa seurailemaan töitäni instagramin puolelle. Ja vaikka et olisi sinne vielä itsellesi tiliä luonutkaan, se onnistuu sen verran helposti, että kokeilemaan vain. ;)

Olipa kerran pitkät päiväunet...

Tänään pienimmäinen veteli seurakunnan perhekerhon jälkeen niin pitkät unet, että ehdin muiden hommien ohessa tehdä hänelle paidan ideasta toteutukseen.

Jokin aika sitten näin jossakin, kun joku oli tehnyt upean kuvion ompelukoneella paitaan. Totesin, etten itse mitenkään kykenisi tekemään sellaista. No, ei montaa päivää kulunut, kun löysin itseni yrittämästä vastaavaa... Tuota ohjetta asiaan en enää löytänyt, mutta päätin kokeilla ihan "kotikonstein". Tulostin netistä kivan kuvan ihan tavalliselle paperille ja ompelin viivoja pitkin.

Sen verran muistin ohjeesta, että ohuelle kankaalle kannattaa silittää tukikangas. No se olisi tämän collarinkin kanssa varmasti helpottanut, mutta onnistui tuo kohtalaisesti ilmankin. Ohjeesta muistin lukeneeni myös, että paininjalka kannattaa ottaa irti, mutta silti laskea vipu alas, jotta lanka kiristyisi normaalisti...

Leikkasin palan kangasta tietämättä, mitä siitä tulisi. Kun kuva oli ommeltu, ajattelin, että kyllähän tästä kokeilusta nyt jotain valmistakin täytyy tehdä. Niinpä leikkelin jotain paitaa mallina käyttäen siitä tällaisen pitkän tunikacollarin.

Reunoihin laitoin harmaan resorin, joka sopi kuvan harmaaseen lankaan hyvin.

Ompelumerkit kruunaavat minkä tahansa ompeluksen. <3

Ja tässä koko kuva valmiissa paidassa. (Älkää antako kuolatahrojen häiritä. Pieni tekee kovaa vauhtia uusia hampaita.)

Kylkeen varmistukseksi, että äiti sen teki.

Tartu uusiin haasteisiin ja laita itsesi likoon. Se saattaa jopa yllättää sinut! :)

Ensimmäinen "tilaustyöni"

Pikkuveljeni katseli tytöille tekemiäni collegepaitoja jo aikoja sitten, ja tuumasi, että hänelle vois tehdä tuollaisen kans.

No haasteita kun tarvii aina olla, ni siinä sitten saman tien otettiin miehestä mittoja ylös kaavoittamista varten, ja lupasin jossakin vaiheessa haasteeseen tarttua. Kun sitten myöhemmin tuo paita valmistui, se oli onnistunut kokemattomuuteeni nähden hyvin. Aikuisten vaatteita ei ollutkaan tullut ennen tehtyä kenellekään muulle kuin itselle, ja niitäkin melko vähän.

Pienimmäiselle tein samasta kankaasta bomberin vaaleanpunaisilla höysteillä. Ja toki housut piti asuun myös saada.

 

Velipojan paitaan tuli vinovetoketju.

Helman suhteen toiveena oli "sellanen samanlainen ku mulla on yhdessä paidassa". Hmm. Tuota paitaa en ollu tainnut koskaan livenä nähdä, ja kuvista yritinkin sitten arvuutella, minkälainen helma pitäisi olla. Ilmeisesti siitä tuli sitten melko liki oikeanlainen, sivuilta pyöristetty...

Collarin yläosa on vuoritettu, jotta vetoketjun ollessa auki näkymä on siisti. Vuorin ja päällikankaan välissä on kovikekangas, joka helpotti ompeluvaihetta todella paljon!

Takakappaleeseen tein "koristeompeleen", jotta sain yläosaan käytetyn vuorin kiinnitettyä ilman, että koko takakappaletta tarvitsisi vuorittaa.

Veli oli tyytyväinen, ja mä sanoin olevani tyytyväinen jos paita joskus päätyy kaapista käyttöön. Ja kommenttien perusteella paita on todellakin päässyt käyttöön. Hyvä niin! :)

Paikallisilla käsityömessuilla olin tässä syksyllä.

Messuille tehtiin muun muassa tyttöjen kanssa Fimo Air -massasta tällaisia pakettikoristeita ja magneetteja.

Osassa on decoupage-tekniikalla siirretty servetistä kuvioita, osassa on 3D-koholakkaa ja glitteriä, osa ihan vain pelkkää massaa. Nämä menivät kivasti kaupaksi, varsinkin kun tytöt itse pääsivät niitä myymään.

Pipoja tein myös muutamia kappaleita.

Ja suosikkini olivat nämä softshellistä tehdyt fleecevuoriset vauvan kintaat.

Yksi kinnaspari on ollut meillä pienimmällä kovassa käytössä.

Kovasti on ompeluksia syntynyt, mutta tänne on tullut vähän hitaasti päiviteltyä. Yritän saada piakkoin muitakin julkaistua.

Leggareita ja uusia kokeiluja

Kesä on kulunut vauhdilla. Helteet ovat olleet sen verran kovia, ettei ihan hirveästi ole jaksanut ylimääräisiä puuhailla. Vieläkin lämpimiä päiviä riittää. Tuntuu ihan uskomattomalta, että syyskuussakin pihalla tarkenee vielä t-paidassa.

Esikoinen aloitti jo toisen luokan. Kuvassa oleva keskimmäinen prinsessa aloitti seurakunnan päiväkerhon, jossa käy kunnan järjestämällä taksikyydillä, ja vauvakin täytti jo 7kk. Aika menee käsittämätöntä vauhtia.

Kerhoon tarvittiin tietenkin uusia leggareita. Nämä leggarit on tehty Kangaskapinan Minni-leggariohjeella. Ohjeessa on mukavan korkea vyötärö.

T-paitaompelukset ovat olleet vielä toistaiseksi mulle kauhistus. Keväällä ostin ihanan pupukankaan, jossa oli pupuraportti. Keskimmäinen varasi tuon pupun omaan paitaansa. Niinpä äidin oli sitten toteutettava pupupaita.

Kaavaa mulla ei taaskaan ollut, vaan hieman mittailin toisesta valmiista t-paidasta leveyttä ja pituutta, ja sitten vaan ronskisti saksimaan kangasta. Hihat tein raglan-mallilla, ja koska sellaisiakaan ei oikeastaan ole tullut ennen tehtyä, jouduin tekemään ne pariin otteeseen uusiksi, mutta lopulta sopiva koko löytyi...

Helmaan kiinnitin handmade-merkin. Hihansuihin ja kaulukseen tein kanttaukset kantinkääntäjällä. Omani olen tilannut täältä, mutta täsmälleen samaa mallia en löytänyt enää valikoimasta. Omani kääntää siis 45mm kankaan nelinkerroin. Koska malli ei ole suoraan omaan koneeseeni sopiva, joudun sen kanssa vähän kikkailemaan, että saan sen pysymään paikoillaan.

Nyt kun olen ommellut kanttaukset vielä kaksoisneulalla, en ole aivan optimia kohtaa kääntäjälle löytänyt, mutta eiköhän sekin työnjälki ajan kanssa hioudu.

Mielestäni siitä tuli ihan riittävän onnistunut eka t-paita ja vieläpä ilman kaavoja...

Keskimmäisen kanssa on yritetty askarrella, kun esikoinen on koulussa. Yhtenä päivänä harjoiteltiin ompelukoneen käyttöä ja suunniteltiin sekä ommeltiin yhdessä Vadelma-pupu.

Kangastussilla silmät, nenä ja viikset ja pupunen sai tekijänsä kädenjäljen.

Viimeisin pikaompelus oli tekoturkiksesta tehty bombertakki kaverin 3-vuotiaalle synttärilahjaksi. Kuva hieman vääristää takin vihreää väriä ja sovitusmallikin on muutaman koon isompi kuin lahjan saaja, mutta päällä vaate näyttää aina erilaiselta, niin oli kivampi kuvata se puettuna...

Tämä takki oli taas kerran hetken inspiraatio. Poikkesin kangaskaupassa ja löysin palalaarista ihanan turkispalan. Tuumasta toimeen. Homma tosin meinasi kaatua kaupan vetoketjutarjontaan, mutta onneksi löytyi sitten sopivan värinen ketju.

Haastetta vähän toi se, etten kaupassa tiennyt, minkäkokoinen takista pitäisi tulla. Kaavaakaan ei taas ollut, vaan kotona hain varastosta sopivankokoisia huppareita malliksi, ja siitä pienen pohdiskelun jälkeen jälleen sakset kiinni kankaaseen... Rohkeutta on tässä ompeluharrastuksen aikana karttunut, koska useimmiten lähden tuumasta toimeen enkä jaksa alkaa kaavoja piirtelemään... Ehkä se joskus auttaisi, ja ainakin saisi kaavoja hyödynnettyä toiseen samanlaiseen, mutta...

Tästä tuli niin ihana noiden koristeresorien kera, että näitä täytyy tehdä omillekin neideille... Ja taas olis siis ihan pakko mennä kangasostoksille. Uuups.

Pienimmäiselle on tullut myös jotain pientä ommeltua.

Tää Nappinjan pionikangas on niiiin ihana. Ja värejä tulee aina vaan lisää. Ja kaikki värit on toinen toistaan ihanampia...

Perusleggarit, mallina käytetty jotain valmishousuja, ja leggarien kaveriksi rusettipanta.

Ihanaa lämpöistä auringonpaisteista syksyä sulle!