1-vuotias maailmanvalloittaja!

Vuosi sitten oli jännät paikat. Nyt niitä muistelee enää haikeudella.

Pieni maailmanvalloittaja on oppinut jo monen monta temppua.

Pienet jalat juoksevat jo lujaa. Kyllä, meillä on jo toista viikkoa kävelty ja vauhti vain kiihtyy. 

Tämä pieni suloisuus täyttää ensi viikolla vuoden. Halittelija, hassuttelija, pieni touhuilija.

Prinsessa sai arvoisensa juhlat, joista ei kultaa, timantteja eikä kimallusta puuttunut.

Juhlimme pientä sankaritarta lähisuvun ja ystävien kesken seuraten, 

miten pienet jalat tahtovat niin kovin päästä eteenpäin.

Vielä askeleet haparoivat ja välillä tömähdetään lattialle, mutta vain siksi aikaa, että voi jälleen uudelleen lähteä kohti uusia seikkailuja.

Niinhän se on tässä elämässäkin. Välillä askeleemme haparoivat eteenpäin, välillä tipahdamme polvillemme, mutta aina saamme pyytää, että Taivaan Iskä nostaa meidät ylös, jotta voimme jatkaa taas uusin voimin eteenpäin.

Ihanaa helmikuuta! Meillä se tarkoittaa pian myös 6-vuotissynttäreitä...

Rakkaudella tehty

Tässä jo jokin aika sitten, kun ilmat alkoivat lämmetä vauhdilla, piti vauvalle saada toppahaalarin tilalle softshell-haalari. Niinpä kävin hakemassa kankaat ja ryhdyin suunnittelemaan kaavoja.

 

Visio lähti liikkeelle netistä bongaamastani jumpsuitista, jossa oli frilloja.

Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta sain haalarista hyvinkin paljon mielikuvani mukaisen.

Huppuun lisäilin vielä pupunkorvat, koska hupun vuorikankaassakin on pikku pupusia.

Frillan tekemiseen löysin hyvän ohjeen. Ompele pitkällä suoralla ompeleella frillapalan reunasta siten, että ylälangan kireys on maksimissaan ja lanka kiepautettuna vielä langanohjaimen ympärille muutaman kerran (itselläni 3-4 krt). Tee alkuun päättelyt, jotta lanka ei pääse löystymään. Tällä tavoin ommeltuna kangas rypyttyy automaattisesti.

Frillan kiinnitin etuylä- ja etualakappaleiden väliin.

Haalariin kiinnitin vielä kokolapun sekä niskaan hand made -merkin, josta haalarin saa ripustettua roikkumaan.

Hupun vuorikangas on trikoota. Laitoin vuoriin kovikekankaan, jotta se pysyisi paremmin muodossaan. 

Tuli kyllä niin söpö! <3

Jo aiemmin tein rusettimyssyn. Kypärämyssyt on vauvoilla kaikkein näppärimpiä, mutta kun ne ohuet on yleensä niitä perusvalkoisia... Halusin siitä jotenkin tyttömäisemmän. Rusettipipoja on näkynyt lapsilla paljon, mutta rusettikypärämyssyyn ei löytynyt netistä minkäänlaista kuvaa tai mallia. Niinpä sitten taas lähdin kokeilun kautta etsimään oikeaa mallia. Ensimmäinen kappale päätyi nukkeleikkeihin, mutta toinen onkin ollut vauvalla ahkerassa käytössä päivittäin.

Rakkaudella on tehty myös ruokaa.

Tytöt saivat tehdä itse itselleen pizzat. Ensin pohjan kauliminen.

Sen jälkeen omavalintaiset täytteet itse laittaen.

Pohjan reseptin olen poiminut täältä Leila Lindholmin kirjasta, ja tällä ohjeella on tehty monenlaista pizzaa ja leipästä.

Ja sitten vain herkuttelemaan omilla suosikkipizzoilla.

Sain äitienpäivänä myös rakkaudella tehdyn kakun. Iskällä oli visio salmiakki-valkosuklaakakusta, jota lähti kokeilemaan, ja hyväksi osoittautui tuo kokeilu.

Lapset olivat käyneet ostamassa äidille ihanan laukun. Tää oli kyllä myös niin rakkaudella valittu, että osui ja upposi. <3

   

Keskimmäinen neideistä oli myös laittanut tarkkaan muistiin äidin toiveen valkovuokoista, ja oli mummilareissulla käynyt itse poimimassa äidille äitienpäiväksi valkovuokkokimpun.

Rakkaudella tehdyt teot ja asiat on niitä parhaimpia. 

Rakastetaan lähimmäisiämme. Sen on Jeesus antanut meidän tehtäväksemme, 

ja mikä sen ihanampi tehtävä voisi olla!

Ompeluksia ja vauvan tuhinaa

Alkuvuosi on ollut meillä perinteiseen tapaan yhtä juhlaa, kun kaikkien synttäreitä vietetään heti vuoden alkajaisiksi. Myöskin pienin tulokas sai oman juhlapäivänsä helmikuun ensimmäiselle viikolle. 

Perheeseemme syntyi kolmas prinsessa. <3

Niin suloinen ja niin täydellinen. <3

Jumalan luomistyö on ihmeellinen.

Miten jokainen ihminen voikaan olla niin ainutlaatuinen?!

Isosiskotkin kasvavat kovaa vauhtia.

Esikoinen täytti jo 8 vuotta ja keskimmäinen juhli 5-vuotissynttäreitään talvilomaviikolla.

Vaikka vauvan kanssa ensimmäiset päivät ovatkin sujuneet hyvin, isosiskon synttärit vedettiin kuitenkin melko iisisti ja kakkukin syntyi äidin ja iskän yhteistyönä. <3

Viimeisinä viikkoina ennen laskettua aikaa huristelin ompelukoneella useana iltana. Tein monenlaista ompelusta, ja tähän päivitänkin nyt osan niistä...

Esikoisen kanssa käytiin Nappinjan kivijalkapuodissa, ja sieltä hän valitsi itselleen tämän ihanan Pioni-kankaan.

Kaavana käytin Kangaskapinan Talviperhonen-mekkokaavaa, josta jätin frillat pois ja tein vain pidemmän helman.

Kauluksen resorin kiinnitin kantinkääntäjän avulla. Tilasin sellaisen taannoin ja pikkuhiljaa olen opetellut sillä tekemään kauluksia.

Samaisesta kankaasta roosa-tummansininen väritys innosti ompelemaan itselleni imetyspaidan. Imetyspaitavalikoima lähikaupungin liikkeissä tuntuu olevan tasan se yksi toppiversio ja kaksi t-paitaversiota, joten jotain täytyi muutakin saada tulevien kuukausien varalle.

Tummansininen trikoo oli odotellut kaapissa jo jonkin aikaa ja se mätsäsi sävyistään just eikä melkein.

Netti on täynnä kuvia imetyspaidoista, mutta yleensä niissä ei kerrota tarkemmin luukkuosiosta. Sen vuoksi pitkän aikaa mietin, millä tavalla sen toteuttaisin.

Tässä paidassa on siis ikään kuin kaksi paitaa, jotka ovat hartiasaumasta kiinni.

Nurjan puolen kuvista näkee, että "kainaloaukko" onkin sitten suurennettu niin, että ylempää "paitaa" nostamalla voi imettää tuosta luukusta.

Takakappale on alemmasta "paidasta" myös auki kainaloaukosta.

Muutamien käyttökertojen kokemuksella paita toimii!

Kaveriksi tein myös tuubihuivin ja pikkuneidille pökät viimeisistä jämäpaloista.

Koska vauvan laskettu aika ohitettiin reippaasti, alkoi viimeiset päivät olla pitkästyttäviä. Odottavan aika on todellakin pitkä!

Kulutin aikaani siis ompelemalla ja virkkaamalla vauvalle peiton.

Sukupuolesta ei ollut mitään varmuutta, mutta oma fiilis oli niin vahva, että virkkasin myös vaaleanpunaiset neliöt valmiiksi. Jätin ne vain kiinnittämättä vielä siltä varalta, ettei vauva olisikaan tyttö. ;)

Koska veikkaus piti paikkansa, kiinnittelin palaset sitten sairaalassa paikoilleen, kun vauva nukkui heti pitkiä unia.

Söpö unipupu oli keskimmäisen lahja tulevalle vauvalle. Lahja käytiin valitsemassa etukäteen ja näin valmistauduttiin hänen kanssaan siihen, ettei hän enää olekaan se perheen vauva.

Hyvin tuntuvat isosiskot ottaneen pikkuisen vastaan.

Arki on alkanut. Isyyslomaa ja hiihtolomaa on vietetty tähän asti, mutta nyt opettelemme elämään sitä turvallista perusarkea.

<3