Täällä on nautittu kotiviikonlopusta ja pidetty unikoulua.
Ekana yönä lähinnä kuuntelin huutoa ja valvoin, toka yö meni jo vähän paremmin.
Tavoitteena on siis jättää lopultakin tuolta 11-kuukautiselta neidiltä yömaitopullo pois.
Jossain vaiheessa ei tarvinnut yöllä maitoa ja yöt meni rauhallisesti, mutta sitten syksyllä sairastelujen myötä annoin yölläkin pullosta. Siitä se sitten alkoi. Yöllä on tarvittu viime aikoina 1-4 kertaa maitoa, siis ei todellakaan oo tarvittu, itketty vaan.
Mutta nyt on menny kaks yötä ilman maitoja.
Viime yönä ei oikeestaan ees itkeny maidon perään, heräili vaan...
Koville nuo huudot ja valvomiset ottaa, mutta toivon, että tää kolmas yö jo kertois sen, että tuloksia tulee,
ja että meillä vihdoinkin alettais nukkua...
Se näistä vuodatuksista...
Mennäänpä asiaan. ;)
Sain haasteen Milli´s Little Home -blogista.
Haasteen ideana on esitellä teille lukijoille paikka, jossa näitä postauksia kirjoitellaan.
No tuon paikan oottekin jo nähneet monta kertaa.
Tekstit syntyy täällä ruokahuoneessa pöydän ääressä.
Joskus jossain muuallakin, mutta yleensä täällä.
Yläkerran askartelu-/työhuoneessa ei tuu postailtua, koska yleensä ehdin näitä kirjoitella lasten nukahdettua, ja silloin tullaan yleensä vielä alakertaan, että saavat alkaa rauhassa unille.
Tää ruokailuryhmä on ostettu jo meidän ihan ensimmäiseen yhteiseen kotiin, kun olimme vasta menneet naimisiin. On kulkenut mukana jo reilut seitsemän vuotta ja nähnyt neljä erilaista asuntoa.
Tyylillisesti ihan kiva, mutta väri on vähän turhan tumma, ja tokihan se aikakin jäljet jättää...
Tässä kodissa pöydällä on aina liina. En tykkää sitten yhtään tuosta punertavankellertävänruskeesta pöydänkannesta. Mutta onneks on tollasia vahapintaisia kangasliinoja olemassa, ni niitä voi surutta pyyhiä märällä, kun lapset (tai aikuisetkin) niitä sotkee... ;)
Nyt laitankin haasteen eteenpäin seuraaviin blogeihin:
Ruutuoven takaa
Niittykulma
Kotini on Linnani
Ripaus kardemummaa
Onnela maalla
Täällä on nyt nautittu talvikeleistä.
Tänään pienemmän nukkuessa vaunuissa kävimme vähän metsäseikkailulla. ;)
Ensin pelailtiin luistelukentällä, jonka isi jäädytti pakkasten tultua.
Isompi neiti oli aluks kovin innoissaan, mutta kun luistelu ei ekalla kerralla heti onnistunu, ni on into vähän laantunu. Ehkä se sieltä vielä esiin kaivetaan... :)
Oma luistelujää on kyllä täällä tarpeen, koska lähimmälle on matkaa jälleen se 10km.
Välillä musta tuntuu, että toi kamera kasvaa pian mun käteeni kiinni. :)
Nytkin juoksentelin metsässä kuvaamassa kaikkea mahdollista.
Erityisen kauniilta musta näytti männyn rungon jäinen pinta.
Tästä suunnasta ei oo paljon taloa kuvattukaan. :)
Kummallista, että vaikka ulkona on pakkasta liki 20 astetta, ni kun tuo aurinko vaan tulee esiin, niin kovasti tekee mieli pihalle!
Siellä sitten esikoinen juoksenteli pupujussin jälkien perässä.
Ja mä tykkään valtavasti siitä, kun näkee metsässä auringonsäteiden pujottelevan puiden välistä.
Se oli ehdottomasti yks niitä ihanampia juttuja, mihin ihastuin tässä talopaikassa.
Käytiin aurinkoisena kesäiltana katselemassa, mihin se talo nyt sitten oikeen pystytettäisiin...
Tuo sama tunne tuli tänään, kun kuljeskeltiin tuolla aurinkoisessa lumisessa metsässä... <3
Tällaset kalliot on ihan talon lähellä. Tarkkaan kun katsoo, voi huomata tuolla oikeella talon katon harjaa...
Nautitaan näistä ihanista talvipäivistä!
Aurinkoista viikon alkua sinulle! :)
