Yksi on kaiken yläpuolella

Tänään on vietetty vauhdikasta päivää seurakunnalla lasten toiminnallisessa tapahtumassa.

Oon puuhaillut tapahtumia pian pari vuotta aivan huippujen ihmisten kanssa! Kiitos jokaiselle!

Siis täh, onks siitä jo pari vuotta, kun lapsityö nousi mun sydämelle?! Kyllä se taitaa olla... Aika menee käsittämätöntä vauhtia!

On hämmästyttävää nähdä, kuinka Jumala vie eteenpäin.

Tuolloin pari vuotta sitten muistan, kuinka öisin valvoin pienen vauvan kanssa. 

Öisin tunsin, kuinka Jumala puhui mulle.

Alkoi tuoda ajatuksia lapsityön käynnistämisestä 

pienessä paikallisseurakunnassamme omalla kotikunnallamme.

Ensin innostuin. Sitten kauhistuin. 

Mietin ja rukoilin.

Kunnes eräänä iltana valvoin pitkälle yöhön miettien ja rukoillen. Päädyin haastamaan seurakunnan väkeä mukaan lapsityöhön. Haaste tuntui mahdottomalta: joka viides seurakuntalainen pitäisi saada vapaaehtoistyöhön. Muuten tapahtumia ei pystyisi järjestämään.

Uskoen Jumalan mahdollisuuksiin esitin haasteeni seurakuntalaisille. Usko tai älä. Porukka syttyi idealle ja jo samana päivänä olin saanut yli puolet tarvittavista nimistä listaan.

Silloin tiesin, että tää suunnitelma ei ollut mun oma ajatukseni.

Tiesin, että tää suunnitelma oli tullut ylhäältä!

Talkooväkeä on riittänyt ja lapsia on käynyt kymmenittäin, 

isommissa tapahtumissa jopa toista sataa...

Kiitos jokaiselle!

Tapahtuman näytelmää ja osa kuulijakunnasta seurakunnan salissa...

Monet ihmettelevät, kuinka pikkuruisesta seurakunnasta löytyy energiaa järjestää erilaisia tapahtumia. Paikkakuntalaiset hämmästelevät, kuinka joku vapaaehtoisesti järjestää ilmaista puuhaa lapsille ja näkee vaivaa järjestämisen eteen... 

Vastaus on yksin Rakkaus!

Rakkaus Jumalaa kohtaan, ja Jumalan rakkaus meitä kohtaan.

Sitä rakkautta halutaan olla välittämässä eteenpäin.

Omenatornikisa. Kuinka nopeasti kasaat tornin omenista?

Toivon, että mun elämästäni voisi näkyä Jumalan rakkaus myös sinulle...

On helpottavaa tietää, että tämän myrskyävän maailman yläpuolella on yksi, joka haluaa vain parasta omilleen. On helpottavaa pyytää Isää avuksi, kun pelottaa, kun huoli ja murhe yrittää ottaa yliotteen.

On ihana tietää, että Taivaallinen Isä varjelee jokaisen askeleeni, kun kuljen Hänen johdatuksessaan.

On käsittämätöntä lukea uutisia, kuinka ihmiset ovat häikäilemättömiä, pahoja ja julmia toisilleen. On kauheaa tajuta, kuinka monet elävät pelon keskellä - siellä kaukana ja täällä lähellä. Vaikka uutiset Euroopasta vaikuttavat huolestuttavilta ja pelottavilta, 

Jeesuksessa Kristuksessa meillä on kuitenkin elämä.

Kun epäröit, murehdit ja pelkäät, turvaa elävään Jumalaan.

Jumalan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.

Kun Jeesus Kristus on puolellamme, kukaan ei voi olla meitä vastaan. <3

Yksi on tän kaiken yläpuolella. Se on Jumala.

Kädentaitoja pääsi tänään harjoittamaan muovailemalla (kuvassa)
ja mm. koristelemalla herkullisia keksejä.

Tällaisia pohdintoja tuli tänään iltateen äärellä. :)

Toivottavasti sait niistä irti sen, mikä oli tarkoituskin...

Tähän vielä herkullinen ohje, jonka sain työkamulta.

Siemennäkkäri (G, L)

2dl maissijauhoja
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä (itselläni siemensekoitus)
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 tl suolaa
1/2 dl rypsiöljyä
2 1/2 dl kiehuvaa vettä

1. Sekoita kuivat aineet.
2. Lisää öljy ja vesi (kiehuva!).
3. Levitä levyksi pellille.
4. Paista 150 ast. uunissa n 45 min, leikkaa paloiksi 

ja jatka paistamista vielä vartin verran (kunnes rapsakkaa).

Päälle lisäsin siivun valkohomejuustoa ja viikunahilloa. Nam.

Siunattua marraskuun jatkoa sinulle!

Meillä on kesäloma

Heissan!

Täällä on vietelty puolisentoista viikkoa lomaa, ja täytyy todeta, että se on mennyt ihan yhdessä hujauksessa! Touhua kun täällä aina riittää, oli loma tai ei...

Sain loistavan idean tulla ulos iltapalalle, kun lapset nukkuu, ja isäntä häärii rakennuspuuhissa - tällä kertaa huvimajaa pystyttämässä tien toisella puolen... Noh, tiedä kuinka loistava idea oli, nimittäin ei täällä yksin tarvitse olla. Ininää kuuluu korvan juuresta jatkuvasti. Ai niin, kesään kuuluu nuo hyttyset! ;)

Tulin kirjaamaan tänne ylös uuden reseptikokeilun. 

Mangojuustokakku

Pohja

100  g voita

1  dl sokeria

1  muna

2 1/2  dl vehnäjauhoja

1  tl leivinjauhetta

Täyte

2  prk  (à 200 g) maitorahkaa

2  rasiaa (à 200 g) mangotuorejuustoa

1  tl sitruunamehua

2 1/2  dl sokeria

1  rkl vaniljasokeria

1  dl perunajauhoja

5  munaa

Valmistusohje

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri.

2. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos. Sekoita tasaiseksi.

3. Pohjusta leivinpaperilla halkaisijaltaan 24 cm:n (toimi myös isommassa vuoassa) irtopohjavuoka. Voitele vuoan reunat. Taputtele kakkutaikina vuoan pohjalle ja reunoille jauhotetulla kädellä. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

4. Yhdistä kulhossa kaikki kakun täytteen aineet. Vatkaa seosta sähkövatkaimella n. 3 min, kunnes se on tasaista ja kuohkeaa. Kaada täyte taikinapohjalle.

5. Paista juustokakku 175 asteessa uunin alimmalla tasolla kypsäksi, 50 - 60 min. Peitä kakku paiston puolivälissä leivinpaperilla, ettei pinta tummu liikaa. Anna kakun jäähtyä kylmäksi vuoassa. Irrota kylmä kakku varovasti vuoasta.

MANGOMELBA

1 prk säilykemangoa valutettuna

n. 100g tomusokeria

1 tl sitruunamehua

sopiva loraus hedelmäistä mehua

1. Soseuta mango, tomusokeri ja sitruunamehu tehosekottimessa.

2. Lisää hedelmämehua, kunnes soseesta tulee valuvaa, muttei liian löysää.

NAM!

Ihanan raikas kokonaisuus.

Vaikka kakku kuulostaa tuhdilta, se oli mielestäni kuitenkin aika kevyttä syötävää. Siis jollei kaloreista välitetä. ;)

Meillä on vasta pari kertaa syöty terassilla. Ei oo oikeen ilmat suosinu, mutta toivottavasti ne tästä lämpenee.

Tuohon lasiterassille sain hienon pöydän! <3

Miehen veljeltä saatiin viime vai peräti jo toissa kesänä vanha harmaa ovi. Tiesin heti, että siitä tulee pöydän kansilevy, mutta otti aikansa, että se sai jalat alleen. No nyt keväällä, kun oli tulossa enemmän vieraita, tarvittiin pöytäpaikkoja, ( jos olisi ilmojen puolesta voitu syödä ulkosalla), ja niin se pöytä valmistui. Isäntä suunnitteli ja toteutti. Kyllä se niin hyvin tietää mun makuni, kiitos! <3 

Vielä olis terassissa vähän laittamista. Lattian pintamateriaali on edelleen pohdinnassa. Isomman puuterassin kaiteet pitäis myös tänä kesänä nikkaroida.

Ja kun tota terassia löytyy useampi kymmenen neliötä, ni siinä riittää myös pesemistä ja öljyämistä. Sen aika koittaa heti, kun vaan talo saadaan maalattua.

Niin, täällä on isäntä viettänyt viime ajat taloa maalaten. Talossa kun on ollut vasta tehdasmaalit seinissä... Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Mulla sen sijaan riittää noissa ikkunoiden pesuissa vielä monen monta tuntia hommaa...

Meillä on vietetty mun siskon häitä, kevätjuhlia ja ties mitä puuhia. Seurakunnan lastenleirin suunnitteluihin on vierähtänyt ekat lomapäivät, mutta eiköhän tässä ehdi vielä ottaa ihan lomankin kannalta.

Kuvia oon räpsinyt urakalla, ja toivonkin ehtiväni niitä tänne latailla näinä päivinä.

Kiva, kun poikkesit täällä taas! :)

Jätähän kuulumisia ja terkkuja käynnistäsi. :)

Kevät ja ompeluksia

Nyt on varmaan blogihistorian yks pisimmistä postausväleistä. Anteeks vaan kovasti...

Arki on niin vienyt mennessään, että ei oo vaan iltasin jaksanut latailla tänne mitään. Kuvia on kuitenkin tullut harvakseltaan räpsittyä.

Vanhoista farkkuleggareista piti ommella Adalmina-nukelle leggarit, mutta nukkeäiti sai housujen valmistuessa idean henkseleistä ja napeista, ja siitä sitten innostuin tekemään tällaisen farkkuhaalarin.

Pääsiäisestä on sen verran vähän kulunut aikaa, että vielä voi laittaa parit pääsiäiskuvat. ;)

Isännällä oli tässä joitakin aikoja sitten syntymäpäivä. Suunnitelmissa oli kyllä juhlia sitä vähän isommallakin sakilla, mutta isännän ollessa juuri tuolloin järjestyksenvalvojakurssilla, jäi suunnitelmat odottamaan muuta ajankohtaa... ;)

Lapset saimme kuitenkin yökylään ja ehdimme herkutella kolmen ruokalajin illallisen itse tehden.

Alkuruokana oli parmankinkkuun käärittyä parsaa kermaisessa kastikkeessa.

Pääruuaksi tehtiin uunijuureksia ja sisäfilepihvejä.

Ja lopuks herkuteltiin tyrnipossetilla. 

(Ohje Master Chef -keittiöstä)

Tyrniposset

• 4 ½ dl kuohukermaa

• 1 ½ dl sokeria

• ¾ dl tyrnimehua

 

koristeluun

• tyrnimarjoja

 

1. Kiehauta kerma ja sokeri. Hauduta 5 min.

2. Lisää tyrnimehu ja keitä vielä 5 minuuttia.

3. Kaada laakeisiin astioihin ja anna hyytyä kylmässä.

 

Tyrnigeeli

• 1 dl tyrnimehua

• ½ dl sokeria

• 1 ½ liivatetta

1. Kiehauta tyrnimehu ja sokeri. Lisää liotettu liivate ja kaada ohut kerros tyrnilientä hyytyneen possetin päälle. Hyydytä hetki kylmässä.

 

Hunajakenno

• 40 g hunajaa

• 70 g glukoosia

• 200 g sokeria

• 30 g vettä

• 10 g soodaa

 

1. Mittaa kattilaan hunaja, glukoosi, sokeri ja vesi. Keitä 160 asteeseen lämpömittaria käyttäen. 

2. Lisää sooda ja sekoita ja kaada vuokaan silikonialustan päälle. Anna jäähtyä. 

3. Rouhi jäähtyneestä kennosta veitsellä palasia.

 

Suklaamurupaistos

• 60 g vehnäjauhoja

• 10 g kaakaojauhetta

• 70 g voita

• 70 g sokeria

• 50 g mantelijauhetta

• 40 g kaakaonibsejä

 

1. Kuutioi kylmä voi. Sekoita kaikki aineet yleiskoneen kulhossa melaa käyttäen. Kun seos on murumaista lopeta sekoittaminen. 

2. Levitä murut pellille leivinpaperin päälle ja paista 170 c noin 20 minuuttia, kunnes on saanut kauniin paistopinnan. 

3. Laita hyytyneen possetin päälle lusikallinen suklaamurupaistosta, hunajakennoa sekä muutama kokonainen tyrnimarja.

Tuo jälkkäri oli kyllä niin herkkua, et sitä on tehty jo uudelleenkin...

Nyt meillä vietellään sairaslomaa, mutta positiivista on se, että kuumeinen pikkupotilas on melkoisen virkeä ja äiti ehti tehdä jopa Ella-vauvalle mekon ja kestovaipan.

Kauan kaapissa odotellut pöllökangas on houkutellut pikkuneitiä. Tein siitä hänelle pääsiäisenä mekon, ja nyt sai sitten vauvakin samanlaisen.

Nuken peitto oli myös "tilaustyö" pikkuäidiltä. Se valmistui jo joitakin aikoja sitten...

Nyt on päikkärit nukuttu, joten palaillaan taas.

Kiva, kun käytte lueskelemassa, ja kiva, kun jätätte kommenttejakin! :)

Isänpäivänä

Meillä isänpäivä on kulunut rattoisasti kotosalla.

On vaan oltu ja lepäilty rauhassa oman perheen kera.

Meidän iskä ei oikeastaan pidä perinteisistä kermakakuista, joten en viitsinyt lähteä sitten edes sellaista väkertämään.

Sen sijaan marenki on kova juttu. ;)

Ollaan seurattu Koko Suomi leipoo -ohjelmaa, ja siellä muistin hiljattain olleen myös pavlovaa. Onneks nuo reseptit löytyy netistä. Täyte muodostui siitä, mitä kaapista löysin. :)

Pavlova

3 valkuaista

0,5 tl suolaa

210g sokeria (siro)

3/4 tl etikkaa

1 tl vaniljasokeria

täyte

2dl kermaa vatkattuna

1/2 pkt vaniljatuorejuustoa

koristeeksi

viinirypäleitä

granaattiomenaa

Marianne Crush

1. Vatkaa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi.

2. Lisää joukkoon 1/3 sokerista ja jatka vatkaamista, kunnes seos on jähmeää. Sekoita joukkoon vaniljasokeri, etikka ja loput sokerit.

3. Kostuta paperi vedellä ja pane se pellille. Pursota marenki tähtityllalla paperin päälle noin 8cm halkaisijalla. (Pohja + reunat siten, että muodostuu "kulho")

4. Paista uunin keskiosassa 100 asteessa noin tunti. Marengin on oltava ulkopinnalta kuivaa, sisältä sitkeää.

5. Poista paperi ja anna jäähtyä.

6. Vatkaa kerma, lisää tuorejuusto/rahka/tms. Täytä marengit, koristele ja tarjoa.

Olivat kuulemma täydellisiä. ;)

Iskä sanoikin kahvipöydässä, että oli salaa toivonut saavansa marenkia.

Lapset oli leiponu hoidossa ihania keksejä isille. (Kiitos hoitotäti, hyviä olivat. :) )

Onnea vielä kaikille isille!

Ootte tärkeitä lapsillenne sekä lastenne äidille!

Puolukkaa...

Eilen käytiin porukalla puolukkametsässä.

Niin, tai meillä se ei tosiaan juuri menemistä vaadi. :) Ulko-ovi auki, kymmenen askelta eteenpäin, ja litra tolkulla puolukkaa edessä...

Onhan se tavallaan luksusta, että lapset voi leikkiä kotipihan hiekkalaatikossa, kun äiskä poimii puolukoita metsässä... :)

Vaikka niitä puolukoita on tänä vuonna ollut ihan huikeat määrät, ja niitä keräilee aika nopsaa, ne ei meillä vaan tahdo kulua. Siis sellaisenaan lapset niitä popsii päivät pitkät, kun ovat ulkona, mutta muuten ei niin hyvin uppoa...

Mulla onkin ollut projekti etsiä sellainen vispipuuron ohje, että se maistuisi kaikille. Nyt oon muutaman kokeilun jälkeen päätynyt ohjeeseen, jonka laitan nyt tänne itselleni muistiin.

Tää on siis makea ja melko neutraali. Jos haluaa vahvan puolukan maun, niin sitten joku muu ohje toimii paremmin...

VISPIPUURO

7 dl vettä

1 1/2 dl puolukoita

1 1/2 dl sokeria

1/2 tl suolaa

1/2 tl vaniljasokeria

1. Keitä em. aineksia, soseuta marjat.

2. Siivilöi kuoret pois, tarkista makeus.

3. Kiehauta siivilöity mehu.

1 1/4 dl mannasuurimoita

1 dl maitoa

4. Vispaa suurimot mehun joukkoon, anna kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen 5-10 min.

5. Jäähdytä ja vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi vaahdoksi.

6. Lisää vaahdotuksen aikana maitoa maun ja paksuuden mukaan...

7. Kata kauniisti ja nauti. :)

On kuulkaas muuten aika vaikeeta taas tää kuvaaminen.

Koko kesän räpsiny kuvia automaatilla, ja nyt kun alkaa olla jo iltaisin pimeetä, tarvis muistaa ja tietää, miten sitä kameraa oikeen käytetäänkään.

On sitten niin todella vaikeeta saada hämäriä, tunnelmallisia kuvia, mutta onpahan tässä monta kuukautta taas tätä harjoitteluaikaa edessä.

Ja mä niin nautin, kun saa edes räpsiä niitä kuvia. Ihanan terapeuttista raskaan päivän jälkeen. :)

Ps. Meidän pikkuneiti (1v. 8kk) alkaa ihan just puhua. <3 Kauan se on kestäny, mutta nyt alkaa vaikuttaa lupaavalta. Viime viikolla tuli ekoja kertoja tietoisesti myös se maailman kaunein sana, äiti.

<3

Keksileimasimia!

Jopas on aikaa vierähtäny viime postauksesta.

Meillä on sairasteltu oikeen urakalla.

Onneks ehdittiin pieni lomareissukin tehdä viime viikolla.

Tänään käytiin pienimmän kans neuvolassa, ja oli onneks myös lääkäri paikalla, nimittäin molemmista korvista löyty tulehdus. Eka antibiootti siis aloitellaan tänään. Helpottavaa tietää, mikä pienellä on ollu vaivana. Eilen aamullakin oli kuumetta liki neljäkymmentä astetta, mutta eiköhän se tästä ala nyt helpottaa... <3

Kävimme parin yön reissun Turussa viime viikolla. Olemme molemmat opiskelleet siellä, ja nyt käytiin vähän lasten kanssa katselemassa vanhoja tuttuja nurkkia. Ihan pikkiriikkinen haikeus iski ainakin mulle, nimittäin se Turku-elämä oli sitä aikaa, kun saatiin isännän kans olla vielä ihan kahdestaan...

Mut enhän mä silti tätä nykyistä elämäntilannetta mihinkään vaihtais...

Käytiin moikkaamassa tuttuja ja sukulaisia. Tuliaisiks vietiin näitä ihania valkosuklaapikkuleipiä.

Näistä tuli mun lemppareitani heti ekasta kokeilukerrasta!

Ohjeen löysin ihanasta Ripaus tunnelmaa -blogista. 

Valkosuklaakeksit

200g voita

1 1/4 dl sokeria

1 kananmuna

4 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

150g valkosuklaata todella pieneksi rouhittuna

1. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

2. Lisää muna koko ajan vatkaten.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahdon sekaan ja sekoita tasaiseksi.

4. Laita jääkaappiin tunniksi.

5. Kauli ja ota muotilla (esim. juomalasi) keksit.

6. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. (Tosin meidän uunissa kesti vähän kauemmin.)

Kun pikkuleivät tuli uunista, painoin niihin keksileimasimella kuvion. Tuo Made with love -leimasin on hankittu Tigeristä. Oli mulle ihan uus tuttavuus koko kauppa, mutta onneks sellanen on avattu tuohon lähikaupunkiin. :)

Herkut pakkasin tällaisiin tuunattuihin peltipurkkeihin, askartelin nimilapun päälle ja kietaisin pitsinauhan ympärille. Tuliaiset valmiina. :)

Turussa tulikin sitten kierreltyä niin Ikea, Mylly, Skanssi kuin keskustaakin...

Aivan ehdoton lempparini on Ruskossa sijaitseva Loviisan aitta. Voisin vaikka asua siellä. Se on niin ihana paikka!

Esikoisellekin löyty uus lempparipaikka, nimittäin HopLop. Käytiin siellä ekaa kertaa, ja oli kyllä positiivinen yllätys. Kolmisen tuntia siellä painettiin hiki päässä. Hauskaa oli se, että myös aikuiset pääsivät touhuihin lasten kanssa. Pienillekin lapsille oli oma paikkansa.

Äiti pääsi laskemaan esikoisen kanssa tätä pomppulinnamaista liukumäkeä.

Seikkailulabyrintissä olimmekin koko perhe. Pienin pääsi pallomereen, ja äiti ja isi pääsivät vuorotellen esikoisen kanssa möhkimään tunneleita pitkin.

Ja pitihän sitä myös liukumäkeen päästä. ;)

Luulen, että Turkuun ei ole enää menemistä, jollei matkalla käydä myös täällä leikkimässä. Sen verran innostunut tuo neiti oli. :)

Kotiin palattuamme sain lopultakin keittiön verhot ommeltua. Eihän niissä kauaa mennyt, kun vain sai aloitettua. Ihan simppelit valkoiset pellavaverhot, joissa on alareunassa leveä pitsi. Toi kyllä kodikkuutta paljon.

Eilisille vieraille piti leipoa gluteenittomia herkkuja.

Tein mm. ihan perinteisen marenkikakun. Neljä valkuaista ja kaksi desiä sokeria kovaksi vaahdoksi. Uunissa 100 asteessa 1,5 tuntia. Väliin vatkasin kermavaahdon ja sekoitin joukkoon lime-valkosuklaarahkan. Koristeeksi kiiviä. Tuli mielestäni hyvä ja raikas. Ei mikään perus mansikkakermavaahtokakku... :)

Lisäks kokeilin gluteenittomista jauhoista tehtyjä pikkuleipiä. Näihin löysin ohjeen täältä.

Gluteenittomat pikkuleivät

250g voita

200g sokeria

1 muna

400g gluteenitonta jauhoseosta

1/2 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna voimakkaasti vatkaten.

2. Lisää lopuksi jauhot ja laita taikina jääkaappiin kovettumaan.

(Itse tein taikinan edellisenä iltana ja annoin kovettua yön jääkaapissa, ja leivoin pikkuleivät seuraavana aamuna, mutta varmasti tunti pari riittää.)

3. Kauli taikina ja ota muotilla keksejä. Tässä tapauksessa tein suorakaiteenmuotoisia levyjä, paistoin ne uunissa ja leimasin paistamisen jälkeen.

4. Paista 170 asteessa 6-7 minuuttia. (Paistoin noin 10 minuuttia, mutta olisivat voineet olla pidempäänkin.) Ole tarkkana, etteivät pala.

Alkuperäisessä ohjeessa näistä oli tehty täytekeksejä, mutta itse en tällä kertaa kokeillut sitä.

Löysin nuo ihanat keksileimasimet Clas Ohlsonilta Turusta, joten olihan niitä heti päästävä kokeilemaan. Hyvin toimivat myös tähän taikinaan, vaikka gluteeniton on usein melko rapeaa...

Nyt pikkupotilas kaipaa hoitoa. 

Palaillaan...