Täällä on ollut kova tohina. Laatikoita on purettu, tavaroita laitettu paikoilleen ja siivoiltu paikkoja.
Jossakin saattaa jo joku nurkka näyttää ihan nätiltä. Vielä löytyy silti laatikoitakin isot kasat. Vähäiset huonekalutkaan ei oo vielä löytäny paikkojaan, mut eiköhän ne siitä ajan kanssa muovaudu. :)
Talkooväen ruokailu. :) Esikoinen toi äidille mininarsisseja mummolan puolelta.
Tuntuu oikeastaan aika ihmeelliseltä olla "yksin" kotona. Isäntä on metsätöissä ja molemmat lapset pihalla. Pienempi nukkuu vaunuissa ja isompi leikkii hiekkaleikkejä. Ihanaa, että voi laittaa lapset ulos ilman, että tarvii lähteä kotipihasta mihinkään. Vuokrakämpässä kun ei pahemmin ulkona oltu. Vaunut ei talvisaikaan sopinu pihaan, ettei katolta putoo lumet päälle, ja varsinainen pihakin oli väärällä puolella asuntoa, ni ei isompaakaan voinu oikeestaan yksin päästää ulos. Mutta nyt on lääniä leikeille. Leikkimökkikin laitetaan kohta pystyyn, kunhan metsätyöprojekti saadaan hoidettua.
Vaikka oon ihan täysin kaupunkilaistyttö ollut, ni kyllä vaan tää maalaiselämä silti tuntuu niin mun jutulta. Olkoonkin, että lähimpään naapuriin on puolisen kilometriä (jollei anoppilaa lasketa) ja lähin kauppa on reilun kymmenen kilometrin päässä. Lähimmälle bussipysäkille on reilut neljä kilsaa, että aina kun jonnekin lähtee, ni kyllä siihen auto tarvitaan.
Mikään ei kuitenkaan voita sitä, että etuoven avatessa peipposet laulaa ihanasti ja ulkona tuoksuu kesällä lämmin mäntymetsä. Ja vaikka niitä paarmoja ja hyttysiäkin kesällä riittää, ni on sitä silti vaan niin mukava istua grillailemaan ja herkuttelemaan omaan pihaan.
Esikoisen sänkynurkkaus oli oikeastaan just sopiva tuolle tuunatulle sängylle. Hyvin on uni maistunut uudessa huoneessa, vaikka ekoille päikkäreille mennessä ihasteltiin kaikkea listoista kattopaneeleihin eikä oikeen meinannu uni tulla silmään. :)
Yläkerran aulaan tein tällasen lukunurkkauksen. Siellä on mun sisustuslehtiä ja kirjoja, että inspiraation kadotessa voi hetkeks istahtaa lukemaan. :) Vielä en oo tarvinnu suurempia inspiraatioita, vaan kun katsoo jotain pahvilaatikkokasaa, ni kyllähän se jo siitä tulee...
Makkarissa alkaa olla jo ihan kivan näköstä. Olisin niin kovasti halunnu uuden päiväpeiton, mutta kun oon menny kerran ostamaan niin hyvänvärisen peiton, ni en löydä parempaa. Tuo peitto on meillä ollu nyt jo neljässä kodissa ja aina näyttää vaan hyvältä väriltä. Nytkin menee tuohon tapettiin ja lattiaan niinku olis niitä varten hankittu... Oikeesti mun piti tehdä makkarista kyllä harmaampi, mut näinhän siinä kävi. :)
Nyt tarvii mennä jatkamaan ruuanlaittoa ennen ku vauva heräilee.
