perjantai 5. lokakuuta 2018

Kun taivas on harmaa...




Syksyllä on ihana tunnelmoida kynttilöiden ja takkatulen lämmössä.
Tänään päivä oli harmaa jo heti aamusta alkaen, joten takka päälle ja fiilistelemään syksystä.


Sade ropisee ikkunapeltejä vastaan...




Kun pienimmäinen meni päiväunille, keskimmäinen touhuilee itsekseen omassa huoneessaan ja isoin on koulussa, on äidillä onneksi joskus aikaa istua itsekseen kahvikupillisen kanssa rentoutumaan. Hyvää musiikkia, takkatuli, kahvia ja pari salaisesti syötyä suklaapalaa. Nam.




Viime kuukauden aikana pikkukolmonen on asettanut varsinkin äidille ihan uusia haasteita. Neidin kanssa aloiteltiin kiinteiden syömiset jo 4kk iässä ja ne otettiin vastaan hyvällä halulla. Ruokailut sujuivat hienosti, kunnes yhtäkkiä reilun puolen vuoden iässä hän teki täyden stopin.


Kuukauteen ei mennyt oikeastaan juuri yhtään kiinteitä. Lusikan näkeminenkin aiheutti reaktion sulkea suu niin tiiviisti kuin ikinä... Ei auttanut, oliko kaupan sosetta vai itse tehtyä, oliko perunaa, bataattia, puuroa, päärynää vai luumua. Mikään ei kelvannut.

Maitokaan ei tahtonut kelvata kuin maatessa vaunuissa. Lopulta kuitenkin maito alkoi maistua vähän helpommin ja sen joukkoon sitten sekoittelin välillä puuroa ja välillä yritin jotakin muutakin sosetta...

Lopulta tilanne alkoi aiheuttaa harmaita hiuksia siinä määrin, että ratkaisuksi kokeiltiin sormiruokailua. Ideana on siis se, että annetaan isoja paloja, joista saa itse syödä sen mitä syö. 



Kokeiluja oli suuntaan ja toiseen. Lopulta yritin hankkia monenlaista tarviketta, jonka avulla ruokaa saataisiin menemään edes sen verran, että kasvua kuitenkin tapahtuisi riittävästi.


Sormiruokailu olikin sitten alun jännityksen jälkeen toimiva keino. Nyt tyttö on syönyt itse jo kuukauden verran. Toki apua täytyy antaa, mutta jos menee auttamaan liikaa, lentää ruuat yleensä suoraan lattialle. Sotkun sietokykyä on siis koeteltu ja samalla todettu, että ruokapöydän koristeelliset jalat on helppo hieroa täyteen erilaisia ruokia...


Helpottavaa on ollut huomata, että nyt hän osaa työstää jo melko isojakin pehmeitä paloja suussaan, eikä kakomisrefleksiä enää niin herkästi tule. Banaani, avocado ja kypsä bataatti ovat helppoja syötäviä. Lisäksi vauvan jauhelihapihvit sekä couscousmunakkaat tuntuvat maistuvan hyvin. Omaa arkea helpotti suuresti nämä Sormiruokakeittiön reseptit!

Vaikeuksien jälkeen on jo jopa lusikkakin taas kelvannut ja ruokailut helpottuneet huomattavasti. Ruoka maistuu hyvällä halulla. Nyt uskaltaa jättää tyttöä hetkeksi jo muidenkin hoitoon, kun tietää, että saavat hänelle jotain ruokaa annettua. Toisaalta neidin lakkoilu osoitti kyllä myös sen, että jos jollakin ruokailulla suuhun ei mene kuin se yksi lusikallinen tai ei edes sitä, niin kyllä hän kuitenkin tarvittavan energian sitten tankkaa jossakin myöhemmässä vaiheessa.


Yritetään olla stressaantumatta liikaa asioista, joille emme vaan yhtään mitään voi tehdä.
On hyvä tunne, kun voi luottaa siihen, että Taivaan Isä pitää huolen, eikä ite tarvi niin kovasti huolehtia.

Alla oleva video on pikkuveljeni tuotantoa. Sen myötä tunnelmallisia syyspäiviä sinulle!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kommentti saa aina hymyn huulille. :)