Elokuun viides...

Aamun ekalla syötöllä katselin vasemman käden nimettömässä kimaltavia sormuksia.

Ilman sen kummempia mietteitä.

Yhtäkkiä välähti! Tänäänhän on elokuun viides!

Ei sillä, että sitä päivää olis sen kummemmin viime vuosina enää juhlittu, mutta olihan se kahdeksan vuotta sitten elämän mullistava päivä.

Mulla oli jotenkin ollu tuolloin aamulla jo töissä sellainen olo, että ehkäpä se vois olla tänään.

Olin kirjoitellu paperilappuun 050805, ja miettinyt, että se vois olla ihan hyvä päivä... :)

Taisi se Taivaan Iskä valmistella mua vielä varmistelemaan vastaustani...

No, kyllähän mä olin vastaukseni jo päättänyt aikaa sitten.

Niinpä kesken metsäisen kävelyretken komea ruskeasilmäinen mies polvistui eteeni.

Ei luvannut ruusuista elämää, mutta ikuista rakkautta.

Kyynelsilmin lupauduin kullalleni vaimoksi... :)

Rakkaus se onkin, mikä tätä elämää kannattelee.

Vaikka välillä olis vaikeempaa, rakkaus on se, mikä kantaa.

Niin se on myöskin Taivaan Isän rakkaus. 

Vaikka tuntuis kuinka vaikeelta, Isän rakkaus vie eteenpäin.

Mulla oli tänään oikeen kiva hetki ihan itekseni terassilla.

Vihdoinkin oon saanu sitä vähän stailailtua, ni nyt siellä viihtyykin vähän paremmin.

Isäntä oli esikoisen kanssa asioilla, vauva nukkui ja mä otin rennosti. :)

Jeanne d´Arc Livingin lehti, omenalimpparia, suklaata ja aurinkoa. 

Eiliset ystävät toi ihanan hortensian. Mistähän sattuivatkaan tietämään juuri oikean värin? :)

Kiitos! On aivan ihana!

Kyllä oli rentouttavaa istua aivan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Aurinko lämmitteli eikä ees rakennusmeteli häirinnyt. On se kiva saada välillä olla kotona ilman sitäkin...

Toki tuolla lattialla muistuttaa tuo itkuhälytin siitä äidin jatkuvasta hälytysvalmiudesta. Tällä kertaa sain onneksi olla pitkän aikaa omassa rauhassa! Kyllä äidit sitäkin välillä tarvitsevat.

Tuo yläsivun otsikko sai mut miettimään aika syvällisiäkin tänään.

Kihlapäivää muistellessa mietin myös sitä, että vaikka tähän elämään onkin mahtunut kaikenlaista, on tää kuitenkin ollut kuin unelmaa, ja toivottavasti jatkuu sellaisena vielä pitkään.

Elämässä kun voi koska tahansa tulla vastaan mitä vain.

Osaispa vaan aina ottaa ilon irti pienistäkin asioista.

Kuten tänään.

Tässä alla pieni menovinkki. Tampereella antiikki-sisustus-lifestyletapahtuma 17.8.

Sinne olis kiva mennä pyörähtämään... Mahtaiskohan saada omaa aikaa? Hmm.

Ja sitten vielä pätkä päivän tapahtumista.

Esikoinen korjaili iskän kanssa äitin autoa.

Ja tokihan sitä sen jälkeen piti pikkupyöräkin nostaa tunkilla korjattavaks... :)

Korjausten jälkeen otettiin "äkkilähtö" rannalle. Nimittäin kyläyhdistyksen rannalle kuuden kilsan päähän... Eväät ja uikkarit koriin ja konkkaronkka autoon.

Melkein tuntuu, ku lähtis kesämökille, jota meillä ei suinkaan ole.

Maalla kun asuu, ni ylimäärästä hoidettavaa ei oikeastaan kyllä kaipaa, mutta oma ranta olis vaan kiva.

Tää kyläyhdistyksen ranta on ollu kiva löytö, koska täällä ei varmaan paljon muita ees käy.

Saa olla ihan omassa rauhassa...

Söpöt pienet puuliiterit pihassa...

Ehkäpä tarvii liittyä kyläyhdistykseen, niin saadaan vielä avaimet saunamökkiin...

Olis kyllä aika mukavan matkan päässä saunallinen uimapaikka...

Pikkuneitikin oppi eilen ryömimään ja niitä taitoja on tänään sitten harjoiteltu. 

Sellainen päivä.

Elokuun viides... :)

Ulkotyöt jatkuu...

Vaikka kesä lähenee loppua, työt ei. :)

Niitä riittää kyllä vielä toviksi.

Lasiterassin lattiaan on saatu styroksit paikoilleen. 

Esikoinen oli innokkaasti auttamassa isiä.

Ja betonivalua varten raudoituksetkin ovat paikoillaan...

Yks isoista projekteista alkaa olla loppusuoralla, nimittäin sadevesikourut.

Niiden parissa on vierähtänyt taas muutamia päiviä...

Ja taas on kiipeilytelineet ollu tarpeen... ;)

Telkkariantennikin saatiin jokin aika sitten asennettua katolle. 

Eihän se mikään kaunistus ole, mutta toki sieltä telkusta vähän paremmin näkee antennin kanssa... :) Ihan niin ku sieltä jotain katsottavaa tulis...

Tänään satoikin sen verran, että pääsi rännit testaukseen. Ja kyllä se vesi sieltä alaspäin vaikutti tulevan... :)

Ilta-aurinko näkyy hienosti tuohon olkkariin ja parvekkeelle.

Sitä on kiva ihastella, vaikka kuviin samaa tunnelmaa ei oikeastaan saa vangittua...

Seuraavalla kerralla luvassa taas vähän sisustuksellisempaa postausta...

Kuulemisiin.

Ystävät!

Tänään on taas juhlittu tupareita. Tällä erää ystävien kanssa. :)

Rakennusaikana ei juurikaan ehditty ystäviä nähdä, ja muistan, että useita kertoja pohdittiin, mahtaako ystäviä ees enää olla, kun talo saadaan valmiiks, mutta kyllähän teitä riittää. <3

Kuluneen kesän aikana on ehditty jo iso joukko ystäviä kestitsemään, mutta tokihan teitä on vielä paljon enemmänkin. Eiköhän tässä ehditä myös syksyn tullen tapaamaan...

Tänään tuossa ulkona istuskellessa ystävien kanssa huomasin miettiväni, että tuntuikos se tosiaan näin kivalta, kun on kavereita kylässä. Siitä voitte päätellä, että meillä ei tosiaankaan ole paljon ehtinyt vieraita käydä rakennusaikana... :)

Tuparit menivät niin rattoisasti, että kamera unohtui täysin pöydän reunalle. Ehdinpä sentään näistä leikkikavereista ottaa muutaman kuvan.

Juhlien jälkeen pelailtiin hieman jalkapalloa, mekko päällä tietenkin. ;)

Ja sitten hieman loppukesän tunnelmakuvia.

Kyllä se vaan pakko on myöntää, että kesä alkaa vaihtua syksyksi...

Näitä kuvien värisävyjä katsellessa tulee jotenkin hyvinkin loppukesäinen fiilis...

Koulujen alkuunkaan ei oo enää kuin se parisen viikkoa, iiks.

Kolmas syksy, korjaan, vasta toinen (!) syksy mun koulun aloittamisen jälkeen, kun en oo lähdössä kouluun oppilaana tai opettajana. Tuo isäntä sentään palailee opepöydän taakse, joten eipähän voi sanoa, ettei koulunalkua meillä huomaisi...

Taitaa lomanjälkeinen elämänmuutos olla taas aika iso meidän perheelle.

Huomenna me taidetaan tän isomman neidin kans viettää aikaa ihan kaksistaan. <3 

Sitä ei oo kyllä liiaks ollu...

Oman pihan kallioilla.

Kyllä koko kesän kuivuus näkyy kasvillisuudessakin. Aikas ruskeaa on, ja useimmat kallioiden päällä kasvavat koivut on jo ihan keltasia. Enkä usko, että keltasuus johtuu vielä syksystä vaan nimenomaan veden puutteesta...

Lämpöä onkin sitten kyllä taas piisannut.

Varjossa lämpötila kolmessakymmenessä... Huh!

Tähän loppuun vielä pari kuvaa tuttavien eiliseltä pihakirppikseltä. 

Harmittaa niin hirveesti, kun en huomannu ladata akkua etukäteen.

Täältä olis saanut niin ihania tunnelmointikuvia, mutta kamera simahti parin kuvan jälkeen...

Muutaman löydön tein, kuten vanhoja äikän ja matikan kirjoja näin alojen opeille sopien... ;)

Ne päätyy ehkä johonkin kivoihin kehyksiin työpöydän päälle... Tai katsotaan nyt.

Nyt Willa Mansardi hiljenee.

Kauniita unia.

Huh, hellettä!

Vaikka se onkin niin ihanaa, että on lämmintä, niin sanonpa vaan, että ei se näitten pikkusten kanssa oo kovin hauskaa. Varsinkaan, kun siihen helteeseen yhdistetään rakennusmelu, viikko sitten saatujen rokotteiden sivuvaikutukset, helteiden aiheuttamat hikinäpyt ja näistä johtuen huonosti nukutut unet. Ei oo sitten muuten kenelläkään hauskaa!

Kyllä on huudettu ja itketty, eikä oikeen edes tiedä, mikä se päällimmäinen syy on.

Pikkunen on löytäny vissiin vieläpä varpaansakin, kun niitä niin koitti maistella, ja sen lisäks pari päivää sitten käänty selältä mahalleen. Yötkään ei oo viime aikoina niin kovin häävisti menny, että on siinä äidin pinna katkeamaisillaan, kun esikoinen pärähtää temppuineen paikalle...

No tänään onneks isäntä suostu lopettamaan (lue: joutui lähes pakon edessä lopettamaan) työt vähän aiemmin, ja lähdettiin tuohon muutaman kilsan päähän järven rantaan uimaan. Kyllä se sentään hetkeks helpotti. :)

Iltanukutusten lomassa kuvailin autotallin katolla paistattelevia räystäspääskyjä. Aamulla niitä oli ollu langalla kuuskymmentä! Ei ihme, ettei hyttysiä oo paljo näkyny. Sopii mulle! :)

Kirppistely on yks mun lempiharrastuksista. Jokin aika sitten löysin ihanan käsin virkatun sängynpeitteen. Olin pitkään haeskellu uutta päiväpeittoa meille, mutta tuon löydettyäni muutin suunnitelmaa.

Vanha peitto alkoikin näyttää ihan siedettävältä, kun heitin tuon virkatun peiton sängyn päätyyn kaksin kerroin torkkupeitoksi. Ja tuo kattokruunukin siirtyi nyt ainakin toistaiseks makkariin. Se on kierrelly jo vähän siellä ja täällä, kun en oo vielä osannu päättää sen paikkaa. :)

Kävin muutama päivä sitten kirppiskierroksilla äitini kanssa. Bongasimme lähistöltä piha-/antiikkikirppiksen, jossa oli myynnissä erään ruotsalaisen liikkeen tavaraa, niin uutta kuin vanhaakin. Sieltä matkaan tarttui tuo ihana kakkulapio ja pieni tarjotin sekä pari pyöreää patinoitunutta tarjotinta.

Ostin myös tällaisen ihanan vanhan nuottivihkosen koristeeksi, mutta voi olla, että käytän sivuja myös johonkin askarteluun...

Samasta paikasta ostin myös tämän kulhon. 

Paluumatkalla poikkesimme tuossa mun uudessa "lempparilähikaupassa". :D Jokusen kilsan päässä on sellanen vanhan tavaran sekamelskakauppa. :) Se on ollu siinä jo sillon, kun olin lapsi. Muistan usein katselleeni sen mainoskylttiä mummulareissuilla ohikulkiessa, mutta vasta nyt pääsin ovesta sisään. :) Ja siellä sitä oli jos jonkinlaista tavaraa!!! Aivan varmasti poikkean toistekin. Sieltä mukaan tarttui nämä pari wanhaa hengellistä kirjaa. Tekstikin on ihanaa fraktuuraa. Vinkkinä muuten, jos ostaa tällaisia vanhoja lehtiä tai kirjoja, ne kannattaa laittaa pakastimeen vaikka pariks vuorokaudeks, niin eipä sitten ainakaan tuo mitään ötököitä tai hajuja mukanaan. Nää nimittäin haisi sellaselle tunkkaselle, mutta haju väheni huomattavasti pakastinreissulla...

Ja sitten uusin rakennuskohde. Muistanet aiemmista kuvista tuon ruskean metallipalkin, joka kulkee talon halki. Siihen on ollut sitten niin monenmonta suunnitelmaa, ettei oo meinannu perässä pysyä. Tarkoituksena on koko ajan ollu, että se näyttäis vanhalta hirreltä, mutta toteutus on teettäny melkeinpä harmaita hiuksia. On mietitty aidon hirren kaivertamista ontoksi, styroksihirren liimaamista ja ties mitä. 

Lopulta sitten päädyimme tähän vanhaan lautaan, jota laitettiin ennen portaita niihin kantaviin tolppiin...

Muutimme, ja aloimme haistella, että jostakin tulee paha haju. Syyksi selvisi sitten nämä vanhat laudat, jotka oli kyllä etukäteen haisteltu moneen kertaan ja todettu kelpaaviksi. Lämmin ilma kuitenkin aiheutti hajun... Ei muuta kuin uutta ideaa kehiin...

Onneksi saimme isännän velipojalta vinkkiä kelopuun värisestä puuöljystä. Ei muuta kuin kauppaan, velipojan luo höyläämään mallipala ja öljy testaukseen. Bingo! Täsmälleen lattian sävyistä, joten siitä sitten päätettiin tehdä nuo tolpat ja "hirsi". Tänään saatiin lopulta kaikki laudat paikoilleen. Nyt näyttää aika harmoniselta kokonaisuudelta. :) Takan taustaseinäänkin saatiin kulmalistat asenneltua...

Tällaista tänään. Nyt on ollu jopa tunnin hiljaista, jollei lasketa, että tuo mies häärii tuolla ulkona sadevesikourujen kanssa... :)

Kiva, kun jaksoit taas lueskella näitä tarinoitani. :)

Tykkäisin kovasti, jos jättäisit jonkin puumerkin kommenttilootaan. :)

Kuulemisiin.