maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pastellisävyjä

Pääsiäisen tunnelma syntyi tänä vuonna pastellisävyistä.



Valmisteluja tehtiin jo viikolla aiemmin. Isommat tytöt maalasivat ikkunoihin tipuja ja pupuja. Maalina käytettiin maitorahkaa. Keltainen väri saatiin aikaan sekoittamalla rahkaan sahramia.


Kaiken kaikkiaan pupusia hyppeli ikkunoissa kolmattakymmentä.






Nämä söpöt pupujussit tulostin täältä. Keskimmäisen kanssa sitten askarreltiin pupunauha ruokahuoneeseen.



Ekaluokkalaisen koulussa ompelema puputyyny pääsi koristamaan olohuonetta.


Pääsiäisherkkuihin kuuluu meillä perinteisesti pasha ja mämmi. Lapsuudenkodistani on "perintönä" siirtynyt tapa piilottaa pääsiäisenä lapsille suklaamunia, joita sitten saavat joka päivä etsiä. Tänä vuonna tytöt muistivat tuon tavan jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, ja huolehtivat siitä, että suklaamunat varmasti muistetaan ostaa kaupasta.




Pääsiäisenä ehdin myös vähän ommella ja pääsin käymään jopa hiihtämässä hankikannoilla ekaa kertaa vauvan syntymän jälkeen.

Vauva sai itselleen farkkumekon, jonka yläosaan kokeilin kuminauharypytyksiä.


Ostin taannoin kaksoisneulan, ja sitäkin pääsin tähän mekkoon testailemaan. Täytyy todeta, että sillä saa kyllä viimeistellyn näköistä jälkeä!


Raglanhihojakaan en ollut ennen tehnyt, joten tämä mekko oli oikein testikappale monessa mielessä. Raglanien kanssa ongelmaksi osoittautui pääntie. Koska tein mekon tyypilliseen tapaan ilman kaavaa, jouduin niin sanotusti kantapään kautta tekemään kaula-aukon, mutta lopulta siitä tuli oikein hyvä.


Jo ennen vauvan syntymää ompelin keskimmäiselle hupparin ja leggarit.



Kun sitten vauva syntyi, tein hänelle myös samantapaisen collarin. Kaupoissa ei tunnu juurikaan olevan 50-62cm collareita tai huppareita, ja talvipakkasilla niitä pienillekin tarvitsee.
Siispä tuumasta toimeen.



Usein otan jostakin jo olemassa olevasta vaatteesta hieman mittoja tai mallia, ja lähden sitten piirtämään omia kaavoja. Niin tälläkin kertaa.

Ja valmista tuli.








Koska isomman neidin settiin kuului myös leggarit, tarvitsi vauvakin tietenkin omansa.



Ja pipo päähän pakkasella...


Viimeistely on kaiken a ja o. Vaatteisiin tuli "merkkilaput". Vaatteiden saumat ompelin vielä päältä siistimmän lopputuloksen saamiseksi.








Niin alkaa pääsiäinen olla tältä vuodelta taas juhlittu. 
On uskomatonta, että minä ja sinä oomme Jumalalle niin kallisarvoisia, että meistä maksettuja "lunnaita" ei voinut maksaa rahalla vaan Jumalan Pojan verellä. Sä oot Jumalalle niin tärkeä, että Hän oli valmis antamaan oman Poikansa ristille kuolemaan, jotta sä et joutuisi eräänä päivänä kadotukseen, vaan pääsisit taivaaseen. Ja kuinka hienoa on myös se, että Jeesus voitti kuoleman ja nousi ylös kuolleista.




Meidän kaikki pahat teot ja sairaudet on jo kärsitty ja sovitettu.
Puhdas sydän ja terveys on meille luvattu, kun vain uskomme Jeesuksen tekemään sovitustyöhön.


Näissä ihanissa pääsiäisen tunnelmissa on hyvä jatkaa alkaneeseen viikkoon ja odotella lisääntyvää valon määrää.






perjantai 23. maaliskuuta 2018

Kaappaus keittiössä

Tänään meillä oli aika spesiaali ilta. Isäntä täytti vuosia toissa viikolla ja olin hänelle lahjaksi järjestänyt ylläri-illan. Ystäväni mies on ravintolassa kokkina, ja sain järjestettyä hänet meille illallistarvikkeiden kera.

viiriäisen munia - aikas söpöjä!
Illansuussa kokki saapui työvaatteet yllään meidän ovelle. Siirryimme suoraan keittiöön kuulemaan illan suunnitelmista ja lukemaan reseptejä.



Nopeasti oli kolmen ruokalajin tarvikkeet pöydällä ja isäntä pääsi laittamaan ruokaa.



Kokki otti myös meidän isommat tytöt mukaan auttamaan keittiöön ja he saivatkin kivasti osallistua illallisen valmistamiseen.



Alkuruuaksi oli graavilohitartar, ryytisinappikastiketta ja viiriäisen munia.





Pääruuaksi kypsytettiin matalalämmössä hirvenpaistia ja sen kanssa tummaa sienikastiketta, kasviksia ja palsternakka-pottuvoita.







Ja jälkiruuaksi oli jogurttipannacottaa mehustetuilla vadelmilla ja paahdetulla valkosuklaalla.



NAM!
Kiitos vierailevalle kokille ja kiitos meidän kotikokeille.
Voin suositella kyllä tätä kokemusta!

Ps. Lähes kaikki valokuvat oli tällä kertaa esikoisen (8v.) ottamia, koska vauva haastoi äidin hoitamaan ja hyssyttelemään itseään lähes koko illaksi... Sain onneksi kuitenkin syödä muiden kanssa rauhassa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Äitiyspakkaukset pikkuäideille

Ennen kuin lähdin synnärille pienokaista hakemaan, tein isosiskoille omat "äitiyspakkaukset".
He saivat paketit, kun pikkusisko oli syntynyt.

Tässä kuvassa vasemmalla on Baby Born -nukke ja oikealla meidän pienokainen tasan kolmen viikon ikäisenä.  


Äitiyspakkauksiin kuuluivat kylpypyyheet, bodyt, housuja, jumpsuitit, kypärämyssyt...



Alla trikoinen body ja leggarit. Liivihame puuvillakankaasta tarrakiinnityksin.



Ja toinen samanlainen setti eri värisenä...
Bodyyn testailin myös nepparikiinnitystä.


Isomman neidin rikkinäiset farkut pääsivät jatkokäyttöön nuken housuissa. Hyödynsin alareunan ja sivusauman suoraan farkuista.


Kypärämyssyille ilmeni tarvetta, kun tytöt jonakin päivänä olivat leikkimässä nukkevauvojensa kanssa pulkkamäessä ja tavalliset pipot eivät meinanneet pysyä vauhdissa mukana. Niinpä surauttelin äitiyspakkauksiin heille kypärämyssyt tulevia mäenlaskuja varten.



Farkkujen kaveriksi tein peplum-paidan. Ja toiseen settiin collarit peplumin kanssa. Kaava peplumiin löytyy tästä linkistä Luomalla-blogista.


Samaisen blogin sivuilta löytyy ideoita moniin muihinkin ompeluksiin. Kaava jumpsuitiin löytyi myös sieltä. Tämä vaaleanpunainen jumpsuit sai vuorikankaakseen tyttöjen vanhat vauva-aikaiset leggarit, jotka olivat jo niin kovasti käytetyt, ettei niistä ollut enää uusimmalle tulokkaalle. Nyt ne saivat jatkoaikaa uudessa tehtävässä...


Ensimmäisessä jumpsuitissa ongelmia teetti haarakiilan ompeleminen, mutta toisessa se sujui jo hivenen paremmin.



Ja olihan sitä sitten oikeallekin vauvalle tehtävä oma jumpsuit. Tämän kaava on oma sovellus 50cm haalarista ja collaripaidan hupusta. Lisähaasteeksi piti tietenkin laittaa myös tuo vino vetoketju. Sitten jännitettiin, mahtuuko haalari vauvan päälle, koska tässä vaiheessa sitä ei vielä päässyt mittailemaan tai sovittelemaan...



Ja kyllä vain, päälle se sopi. Tässä siis nukke ja vauva vierekkäin...



Seuraaviakin ompeluksia on jo syntynyt. Ihan niinkin kovasti on ompelukone joulun jälkeen surissut, että vanha sanoi sopimuksensa irti. Nyt on sitten uusi kone alla, ja opetellaan tuon kanssa tekemään yhteistyötä. Alku on ainakin lähtenyt sujuvasti liikkeelle...

maanantai 26. helmikuuta 2018

Ompeluksia ja vauvan tuhinaa

Alkuvuosi on ollut meillä perinteiseen tapaan yhtä juhlaa, kun kaikkien synttäreitä vietetään heti vuoden alkajaisiksi. Myöskin pienin tulokas sai oman juhlapäivänsä helmikuun ensimmäiselle viikolle. 

Perheeseemme syntyi kolmas prinsessa. <3
Niin suloinen ja niin täydellinen. <3


Jumalan luomistyö on ihmeellinen.
Miten jokainen ihminen voikaan olla niin ainutlaatuinen?!


Isosiskotkin kasvavat kovaa vauhtia.
Esikoinen täytti jo 8 vuotta ja keskimmäinen juhli 5-vuotissynttäreitään talvilomaviikolla.


Vaikka vauvan kanssa ensimmäiset päivät ovatkin sujuneet hyvin, isosiskon synttärit vedettiin kuitenkin melko iisisti ja kakkukin syntyi äidin ja iskän yhteistyönä. <3


Viimeisinä viikkoina ennen laskettua aikaa huristelin ompelukoneella useana iltana. Tein monenlaista ompelusta, ja tähän päivitänkin nyt osan niistä...

Esikoisen kanssa käytiin Nappinjan kivijalkapuodissa, ja sieltä hän valitsi itselleen tämän ihanan Pioni-kankaan.



Kaavana käytin Kangaskapinan Talviperhonen-mekkokaavaa, josta jätin frillat pois ja tein vain pidemmän helman.


Kauluksen resorin kiinnitin kantinkääntäjän avulla. Tilasin sellaisen taannoin ja pikkuhiljaa olen opetellut sillä tekemään kauluksia.



Samaisesta kankaasta roosa-tummansininen väritys innosti ompelemaan itselleni imetyspaidan. Imetyspaitavalikoima lähikaupungin liikkeissä tuntuu olevan tasan se yksi toppiversio ja kaksi t-paitaversiota, joten jotain täytyi muutakin saada tulevien kuukausien varalle.



Tummansininen trikoo oli odotellut kaapissa jo jonkin aikaa ja se mätsäsi sävyistään just eikä melkein.


Netti on täynnä kuvia imetyspaidoista, mutta yleensä niissä ei kerrota tarkemmin luukkuosiosta. Sen vuoksi pitkän aikaa mietin, millä tavalla sen toteuttaisin.

Tässä paidassa on siis ikään kuin kaksi paitaa, jotka ovat hartiasaumasta kiinni.


Nurjan puolen kuvista näkee, että "kainaloaukko" onkin sitten suurennettu niin, että ylempää "paitaa" nostamalla voi imettää tuosta luukusta.


Takakappale on alemmasta "paidasta" myös auki kainaloaukosta.


Muutamien käyttökertojen kokemuksella paita toimii!

Kaveriksi tein myös tuubihuivin ja pikkuneidille pökät viimeisistä jämäpaloista.





Koska vauvan laskettu aika ohitettiin reippaasti, alkoi viimeiset päivät olla pitkästyttäviä. Odottavan aika on todellakin pitkä!


Kulutin aikaani siis ompelemalla ja virkkaamalla vauvalle peiton.


Sukupuolesta ei ollut mitään varmuutta, mutta oma fiilis oli niin vahva, että virkkasin myös vaaleanpunaiset neliöt valmiiksi. Jätin ne vain kiinnittämättä vielä siltä varalta, ettei vauva olisikaan tyttö. ;)


Koska veikkaus piti paikkansa, kiinnittelin palaset sitten sairaalassa paikoilleen, kun vauva nukkui heti pitkiä unia.


Söpö unipupu oli keskimmäisen lahja tulevalle vauvalle. Lahja käytiin valitsemassa etukäteen ja näin valmistauduttiin hänen kanssaan siihen, ettei hän enää olekaan se perheen vauva.

Hyvin tuntuvat isosiskot ottaneen pikkuisen vastaan.
Arki on alkanut. Isyyslomaa ja hiihtolomaa on vietetty tähän asti, mutta nyt opettelemme elämään sitä turvallista perusarkea.


<3