sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Viikonloppuyllätys

Reilu viikko sitten sain rakkaaltani ohjeeksi pakata laukut viikonloppua varten. Mukaan piti varata juhlavampaa pukeutumista, mekkoja. Ei uikkareita, ei urheiluvaatteita. Lapsille oli järjestetty yökyläpaikat. Olin hieman jännittynyt. ;)



Kävin läpi mielessäni vaihtoehtoja, mutta enhän mä niitä keksinyt.
Isäntä tuli hakemaan mua töistä, ja sitten mentiin. Suunnattiin kohti Tamperetta, mutta siitäkin oli kuulemma vielä useampi kymmenen kilometriä. Mulla ei ollut aavistustakaan.



Muutamaa kilometriä ennen määränpäätä näin sitten tiekyltin "Vanajanlinna", ja vasta silloin alkoi raksuttaa.




Aivan mieletön tunnelma ja hulppeat puitteet! 
Olin ihan mykistynyt. Vaikka tällaisia ylläreitä tuleekin hyvin harvoin, niin kyllä ne sitten ihan todella yllättää!




Kiertelimme linnaa sisältä ja ulkoa, ja ihastuin niin tuohon vanhaan punatiileen.


Alueella on valtavat golf-kentät. Harmi vain, sitä lajia ei oo tullut harrastettua. Lääniä olis kyllä ollut.

Sisällä puitteet oli linnan arvokkuuden mukaiset.



vastaanottoaula

Sali alakerrassa, biljardihuone ja allassali sijaitsivat vieressä

Kolmen ruokalajin illallisen valmisti Top Chef -kokki, ja mä räpsin kuvia. Tarjoilijalle totesin, että täytyy ottaa taiteesta kuva, kun hän toi leivän ja voin pöytään. Siihen tuo murtaen suomea puhuva tarjoilija naurahti, että niin, tämähän on vasta voita! :D









Kyllä oli niin äärettömän maistuvaa ruokaa. Raaka-aineet maistui puhtaina, mutta silti niin paljon kaikkea ekstraa...

Matka jatkui, ei kylläkään kuvan limusiinilla, Hämeenlinnan keskustaan.




Sattumalta tuona viikonloppuna oli Hämeen linnassa Heavy Metal -haarniskanäyttely ja siihen liittyen myös hevosturnajaiset. Pääsimme siis myös katselemaan niitä.


Entisaikaan on ihmiset tainneet olla aika lyhyitä.


Kapea porraskäytävä ylös ja alas.
Taidokkaasti kuvioituja haarniskoja. Oik.yläk. kuviossa Jeesus ristillä. Tuolla haarniskalla oli kristityt taistelleet muslimeja vastaan.


Ikkunat oli todella valloittavia. Pieniä, mutta tulvivat valoa.



Kilpailua peitsin ja miekoin. Hurjaa touhua.





Kuninkaan salin kattoa.


Markkinahumua.


Käymisen arvoinen paikka.

Kotiin päin palattaessa pysähdyttiin vielä Aulangon näkötornille, jossa mulle meinas iskeä ihan paniikki. En tiedä, että mulla olis korkean paikan kammoa, mutta siellä se iski. Pienen odottelun jälkeen sain kuitenkin kerättyä rohkeuden ja kiipesin huipulle.



Toinen pysäkki kotimatkalla oli ihana Metsänkylän navetta. Tuolta navetan pihalta näkyi näkötornikin korkealla puiden latvojen yläpuolella.




Näihin kavereihin, alpakoihin, ihastuin täysin.




Ihanaa takkatulen lämpöä sisällä navettapuodissa. 
Navetasta löytyy kaikkea vanhaa, mitä talon rakentamiseen ikinä voi tarvita.


Ovia, ikkunoita, sähkötarvikkeita, työkaluja, kylttejä, tiiliä, kaakeliuuneja, vesisäiliöitä, puuhelloja...




Domus Classican puolelta löytyi vanhannäköisiä mutta uusia sähkötarvikkeita yms.


Kierroksen kruunasi yks söpöimmistä vessoista pöntön käyttöohjeiden kera.


Mä oon aika lailla vanhan lumoissa, mutta myöskin tuon isännän lumoissa. ;)
Oli ikimuistoinen viikonloppu.
Seuraavaa odotellessa... ;)






sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen riemua

Meidän päääsiäinen on kulunut kotoisissa tunnelmissa.





Yksi tärkeimmistä asioista meillä on pääsiäisen todellinen merkitys.
Siitä onkin juteltu ja lueskeltu yksin ja yhdessä.

Pääsiäiseen kuuluu myös herkuttelu ja pienet askartelut.

Pieniä pupujusseja askarreltiin tyttöjen kanssa pääsiäisruohon joukkoon.



Rauhallista yhdessä oloa ja rentoa kotoilua!





Rauhaa ja iloa sinun pääsiäiseesi! 
Jeesus on noussut ylös, jotta meillä olisi ikuinen elämä...

tiistai 9. helmikuuta 2016

Hempeilyä

Uusi vuosi on kiirehtinyt jo pitkälle, 
joulut tuli ja meni, 
mutta blogimaailma on lähes hautautunut kiireen taakse.
Ruuhkavuodet. Tiedän todella, mitä se tarkoittaa!


Pienempi neiti täyttää ensi viikolla kolme vuotta! 
Tähän asti on nukuttu vielä pinnasängyssä, josta toinen laita on vaihdettu matalaksi. Neiti on kuitenkin lähes joka ilta sanonut, että "aita" seinän puolella häiritsee häntä.
Niinpä äiti teki lupauksen, että ennen synttäreitä vaihdetaan ison tytön sänky.


Siinäpä sitä sitten oli työtä. Halusin vanhan sängyn. Yksi ostettiinkin jo parilla kympillä viime kesänä, mutta se päätyy todennäköisesti jonnekin ihan muualle, koska ei ollut aivan sellainen, jota hain.
Tänään sitten lopulta kävimme ostamassa vanhan sängyn, joka oli jo valmiiksi kunnostettu.
Sinne se prinsessa meni nukkumaan. Saa nähdä, miten uni maittaa... :)


Alkuvuosi on meidän perheessä juhlan aikaa. Tammikuussa vietettiin esikoisen 6-vuotissynttäreitä, ja itselläkin taas vuosi lisää mittariin... Ens vuonna sitten ehkä vähän isommat pirskeet... ;)


Esikoisen kaverisynttärit vedettiin melko matalalla profiililla, koska itse olin tuolloin keuhkokuumeessa. Sairastelukierre jatkuu edelleen, mutta toivon mukaan tunnelin päässä oleva valo lisääntyy...

Isäntä oli eilen tuonut tällaiset yllätykset keittiön pöydälle. Kyllä piristää mieltä, kun  jostakin ihan tosissaan yllättyy... :)


Ihanaa lähestyvää ystäväpäivää! Keksitään pieniä ylläreitä arjen keskellä.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Yksi on kaiken yläpuolella

Tänään on vietetty vauhdikasta päivää seurakunnalla lasten toiminnallisessa tapahtumassa.
Oon puuhaillut tapahtumia pian pari vuotta aivan huippujen ihmisten kanssa! Kiitos jokaiselle!
Siis täh, onks siitä jo pari vuotta, kun lapsityö nousi mun sydämelle?! Kyllä se taitaa olla... Aika menee käsittämätöntä vauhtia!


On hämmästyttävää nähdä, kuinka Jumala vie eteenpäin.
Tuolloin pari vuotta sitten muistan, kuinka öisin valvoin pienen vauvan kanssa. 
Öisin tunsin, kuinka Jumala puhui mulle.
Alkoi tuoda ajatuksia lapsityön käynnistämisestä 
pienessä paikallisseurakunnassamme omalla kotikunnallamme.
Ensin innostuin. Sitten kauhistuin. 
Mietin ja rukoilin.
Kunnes eräänä iltana valvoin pitkälle yöhön miettien ja rukoillen. Päädyin haastamaan seurakunnan väkeä mukaan lapsityöhön. Haaste tuntui mahdottomalta: joka viides seurakuntalainen pitäisi saada vapaaehtoistyöhön. Muuten tapahtumia ei pystyisi järjestämään.


Uskoen Jumalan mahdollisuuksiin esitin haasteeni seurakuntalaisille. Usko tai älä. Porukka syttyi idealle ja jo samana päivänä olin saanut yli puolet tarvittavista nimistä listaan.
Silloin tiesin, että tää suunnitelma ei ollut mun oma ajatukseni.
Tiesin, että tää suunnitelma oli tullut ylhäältä!

Talkooväkeä on riittänyt ja lapsia on käynyt kymmenittäin, 
isommissa tapahtumissa jopa toista sataa...
Kiitos jokaiselle!

Tapahtuman näytelmää ja osa kuulijakunnasta seurakunnan salissa...
Monet ihmettelevät, kuinka pikkuruisesta seurakunnasta löytyy energiaa järjestää erilaisia tapahtumia. Paikkakuntalaiset hämmästelevät, kuinka joku vapaaehtoisesti järjestää ilmaista puuhaa lapsille ja näkee vaivaa järjestämisen eteen... 
Vastaus on yksin Rakkaus!
Rakkaus Jumalaa kohtaan, ja Jumalan rakkaus meitä kohtaan.
Sitä rakkautta halutaan olla välittämässä eteenpäin.

Omenatornikisa. Kuinka nopeasti kasaat tornin omenista?
Toivon, että mun elämästäni voisi näkyä Jumalan rakkaus myös sinulle...
On helpottavaa tietää, että tämän myrskyävän maailman yläpuolella on yksi, joka haluaa vain parasta omilleen. On helpottavaa pyytää Isää avuksi, kun pelottaa, kun huoli ja murhe yrittää ottaa yliotteen.

On ihana tietää, että Taivaallinen Isä varjelee jokaisen askeleeni, kun kuljen Hänen johdatuksessaan.


On käsittämätöntä lukea uutisia, kuinka ihmiset ovat häikäilemättömiä, pahoja ja julmia toisilleen. On kauheaa tajuta, kuinka monet elävät pelon keskellä - siellä kaukana ja täällä lähellä. Vaikka uutiset Euroopasta vaikuttavat huolestuttavilta ja pelottavilta, 
Jeesuksessa Kristuksessa meillä on kuitenkin elämä.

Kun epäröit, murehdit ja pelkäät, turvaa elävään Jumalaan.
Jumalan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.
Kun Jeesus Kristus on puolellamme, kukaan ei voi olla meitä vastaan. <3
Yksi on tän kaiken yläpuolella. Se on Jumala.

Kädentaitoja pääsi tänään harjoittamaan muovailemalla (kuvassa)
ja mm. koristelemalla herkullisia keksejä.
Tällaisia pohdintoja tuli tänään iltateen äärellä. :)
Toivottavasti sait niistä irti sen, mikä oli tarkoituskin...


Tähän vielä herkullinen ohje, jonka sain työkamulta.

Siemennäkkäri (G, L)

2dl maissijauhoja
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä (itselläni siemensekoitus)
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 tl suolaa
1/2 dl rypsiöljyä
2 1/2 dl kiehuvaa vettä

1. Sekoita kuivat aineet.
2. Lisää öljy ja vesi (kiehuva!).
3. Levitä levyksi pellille.
4. Paista 150 ast. uunissa n 45 min, leikkaa paloiksi 
ja jatka paistamista vielä vartin verran (kunnes rapsakkaa).

Päälle lisäsin siivun valkohomejuustoa ja viikunahilloa. Nam.


Siunattua marraskuun jatkoa sinulle!

torstai 22. lokakuuta 2015

Pitkästä aikaa kameran takana

Heissan!

Eilen tuntui pitkästä aikaa siltä, että halusin ottaa kameran käteen ja luoda muistoja.


Kulunut syksy on ollut niin täynnä touhua ja tohinaa sekä hyvässä että huonossa, että rentoutumishetket on ollu aika vähissä... Nyt meillä vietellään parhaillaan syyslomaa, ja lomaviikon ollessa puolivälissä, alkoi tuntua siltä, että olis mahdollisuus tehdä jotain mistä oikeesti nautin.



No, sehän on tietty valokuvaaminen.
Räpsyjä toisensa perään. ;)
Aivot narikkaan ja visuaalinen silmä töihin...



Isompi neiti sai taannoin oman "koulupöydän", vaikkakin koulun alkuun on vielä pari vuotta.


Tyttö on kuitenkin nyt niin innostunut lukemisesta ja kirjoittamisesta, että täytyyhän siihen harrastukseen (ainakin näin äikän open mielestä) kannustaa oman pöydän hankkimisella...









Pöytä oli jälleen kirppislöytö. Edellinen omistaja oli sen kunnostanut meille valmiiksi. ;)
Paksu 80-luvun keltainen maalikerros oli poistettu, ja jätetty pinta kauniiksi puun väriseksi.
Ensin vähän vieroksuin tuota punertavaa puun sävyä, mutta tytön mielestä se oli juuri hyvä.
Nyt on omakin silmä tottunut niin, että en sille malta mitään tehdä.







Tän pöydän ääressä tulee toivottavasti sitten myös opiskeltua ahkerasti, kun sen aika koittaa.
Nyt tuntuu, että huone on valmis. 
Pöydälle oli koko ajan mielessä paikka, mutta nyt kun sopiva osui kohdalle, se täytyi hakea kotiin... :)