Onnenkyyneliä

Meillä on pikkuneiti hieman valvottanut äitiä viime aikoina, enkä oo ehtinyt ees tänne postailla, 

kun väsy on painanu silmää.

Välillä en koko yönä ehdi nukkua edes tuntia putkeen, kun pitää hypätä vauvan sängyn vieressä.

Viime yö meni kuitenkin taas hieman paremmin...

Sisustaminen on mulle ehdottomasti yks tapa heittää vapaalle. :)

Niinpä tänään sitten lopultakin siirsin mintunvihreänkin tyynyn olkkarista pois ja persikan väriset kynttilät pois keittiöstä, ja sävymaailma muuttui hieman syksyisempää kohti.

Niinpä niin. Uskon, että tuo vaaleanpunainen väri noissa neilikoissa ei ihan kaikille tuo sitä syksyä mieleen, mutta onhan se nyt ainakin vaihtelua ruokapöydälle... ;)

Kaappien ja muuttolaatikoiden kätköistä löytyy tämän tästä jotakin. 

Tämä pikku tipunen löytyi juuri jostain laatikon pohjalta...

Ruokapöydälle hankin jokin aika sitten ihanan vahapintaisen pellavaliinan. Siihen sopii kaatua maidot tai puurot. Rättiä heilauttamalla lähtee tahrat pois. Tykkään! Ja näyttää juhlavalta pellavalta.

Kodinhoitohuoneessa on käynyt pieni stailauskärpänen.

Kummasti tuon yhden naulakon asentaminen sai sisustamaan huonetta muutenkin.

Nyt alkaa tuntua siltä, että tääkin tila on valmistumaan päin. :)

Esikoinen askarteli mummilassa tällaisen syksyisen kranssin ja se sopii hienosti tänne kodinhoitohuoneeseen.

Kun tuo naulakko saatiin seinään, oltiin molemmat miehen kanssa sitä mieltä, että kylläpä tuli valmiin näköistä. Koko ajan on ajateltu, että tuo vanha naulakko laitetaan tuohon paikkaan, mutta sen laittaminen on vaan jäänyt muiden töiden jalkoihin...

Blogeja lueskellessa sain kuluneena kesänä idean pesuainepulloille täältä.

Kauniit pullot tekee pyykinpesustakin mukavaa. Nyt täytyy vaan ahkerasti käyttää tuo vihreä huuhteluaine loppuun, kun ei sovi värimaailmaan... ;)

Tässä pullossa saatiin itsetehtyä mehua kesällä yksiltä vierailta. Pullo oli niin ihanasti koristeltu, etten voinut jättää sitä kaappiin. Tässä se muistuttaa ihanista ystävistä ihan joka päivä pyykkejä laittaessa... :)

Askartelin pulloon vielä tuollaisen nimilappusen, ettei kukaan vahingossa erehdy luulemaan mehuksi... :)

Keittiön puolella on meneillään kaappien järjestelyt, mutta muutama kukkanen on sielläkin piristämässä... :)

Olkkarin sävyiksi valikoitui nämä liilaan menevät punaiset. Liilan eri sävyt on mulle suosikkisyysvärejä...

Ja sitten vielä muutama kuva illan hämyssä.

Nyt on kyllä ehdottomasti syksyfiilis!

Pimeät illat ja kynttilänvalo...

Hiljainen talo.

Ensimmäiset tunnelmoinnit kynttilänvalossa.

Lapset nukkuu.

Äärettömän onnellinen olo omasta kodista ja omista rakkaista. <3

Nukuttelin pienempää tyttöstä yöunille, juotin maidot pullosta ja hyssyttelin sylissäni.

Kyyneleet nousi silmiin, kun katselin pientä suloisuutta.

Kuinka se onkaan pieni ja kuinka se onkaan rakas.

Vielä saan sulkea sen syliini ja hyssytellä uneen...

Olkoonkin, että pienen kanssa on saanut viime aikoina pähkäillä ja valvoa.

Silti se on niin rakas.

Ja niin kaunis.

Mun tyttöni!

<3

Omppusatoa

Eilen lähdettiin esikoisen kanssa lykkimään vauvaa vaunuissa, ja voi kuinka omenien tuoksu leijailikaan ihanasti nenään...

Niinpä kaarsimme vaunut mummolan pihaan. Vaari otti kopan mukaansa ja kävi esikoisen kanssa keräämässä sen täyteen omppusia.

En varmaan koskaan lakkaa ihastelemasta sitä, että täällä maalla on käytetty aina kaikissa arkijutuissa noita ihania vanhoja koppia. Milloin niihin keräillään mansikoita, milloin vadelmia, omenia, perunoita tai ihan mitä tahansa. 

Ulkosaunaan mennessä otetaan isompi koppa, jonne otetaan saunakamppeet.

Toisille nuo kopat on ihan arkipäiväisiä juttuja, enkä usko, että tuo isäntäkään näkee niissä mitään ihmeellistä, mutta musta noi korit on vaan tosi söpöjä!

Omppusista tehtiin sitten täältä löytyvällä ohjeella paistosta.

Omenat lohkoiksi ja kulhoon. Päälle kanelia ja sokeria.

Sulata kattilassa 200g voita, lisää 3dl fariinisokeria ja 6dl kaurahiutaleita.

Kaada omppujen päälle.

Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Syö jätskin kera. :)

Kyllä oli hyvää ja makoisaa. Nam.

Tänään rakenneltiin hiekkakaupunkia.

Sieniaskartelutkin pääsi ikkunaan...

Meidän pienempi neiti täytti maanantaina 6kk. Kyllä aika on vaan menny nopeeta!

Kohta meillä saunotaan!

Kesä on kulunu ihan kivasti ilman omaa saunaa, koska tuo vanha savusauna löytyy pihapiiristä, mutta kylmän tullen on vaan niin kiva päästä ihan sisäsaunaankin lämmittelemään...

Seinät on ihanan tummat. Lauteista tulee hieman vaaleammat, mutta kokonaisväriltään sauna tulee olemaan hämyinen ja tumma... Tosin päivänpaisteella siellä riittää luonnonvaloakin. :)

Lauderungot on paikoillaan ja osa lauteistakin jo kuvaa valmiimmassa vaiheessa...

Jokunen päivä sitten kaveri laittoi kuvaviestiä halvasta puusohvasta. Satuin olemaan juuri kaupungilla, joten täytyi käydä kirppiksellä kurkkaamassa.

Noh, arvatenkin kaupat tuli!

Tää vanhus on 1800-luvulta.

Hintaa oli vain 150e. Jos vähääkään on näitten hintoja seuraillut, tietää, että se on halpa!

Pientä laittoa tuo ehkä vaatii. En vielä tiedä.

En myöskään ole varma, jätänkö sen tuonne lasiterassille vai tuodaanko se sisälle. Vaatii pientä mutustelua tämä asia... :)

Varmaa on ainakin, että se on ihana...

Kuten ehkäpä muistatte, meillä on yläkerrassa tuo askarteluhuone. No, nyt sitten tarvitsi pöytäkone saada käyttövalmiuteen, ja huonetta tarvitsi hieman muutenkin järjestellä... Säilytysratkaisut ovat nyt kovassa mietinnässä ja tää huone tulee vielä elämään moneen kertaan. Osa kaaoksesta on kuitenkin saatu taltutettua ja vino pino laatikoita tyhjäiltyä...

Ensin tuntui, että eihän tästä tule yhtään mitään. :D

Missä nää tavarat on muka aiemmin ollu?

Ja mihin ihmeeseen mä laitan ne nyt!?!

Samassa huoneessa on siis niin työpöytä kuin askartelupuolikin. On ompelukonetta, saumuria, kangaslaatikoita, skräppipapereita, liimaa, nauhaa, laatikkoa, levyä, tarraa, leimasinta... Kaikkea, mitä joskus johonkin voi ehkä mahdollisesti käyttää. Kyllä te tiedätte. Ja kaiken pitäis olla helposti saatavilla, mutta poissa näkyvistä...

No eka ratkaisu pulmaan oli kaappi keskelle huonetta. :)

Taakse sai näin pikaisesti piiloon ompelukoneet ja -tarvikkeet, tulostimet ja tietokoneen sun muuta...

Ensi hätään haettiin myös mummolasta vanha koulupöytä ja työtuoli. 

Tuolille tein pikaisen verhoilun. Alun perin tuoli on ollut vaaleansininen, sitten väri vaihtui tuohon vihreään, ja nyt kun haetaan vähän seesteisempää värimaailmaa, heitin tuolin päälle pehmeän pörröisen torkkupeiton ja sidoin pellavanauhoilla kiinni. Sarjassa pikatuunaukset. :)

Ja huh, väri- ja tavarasekamelska alkaa rauhoittua...

Toinen puoli huoneesta on tällä hetkellä vielä hieman työn alla, mutta voiton puolella jo. ;)

Tuonne rottinkikoriin sai upotettua paljon kankaita, samoin niitä löytyy matkalaukusta. Toisessa matkalaukussa on skräppipaperit hyvässä tallessa...

Ja vielä loppuun tämän päivän aikaansaannoksia.

Meille on tulossa ihan uus huone...

Nimittäin alakerran eteisestähän on päässyt "vaatehuoneeseen". Paikkaan, jonne on heitetty Kaikki! Muuttolaatikoita, työkaluja, laminaatteja. Ties mitä.

Tänään se tyhjättiin, seinät levytettiin ja maalattiin.

Lattialaminaatit asenneltiin paikoilleen.

Enää puuttuu kattopaneelit ja listat, hyllyt ja tangot.

Sen jälkeen se onkin sitten taas pian täynnä. :D

Tuntuu oikeastaan hassulta, että kohta meillä on taas monta metriä hyllytilaa tavaroiden säilyttämistä varten.

Kyllä toistaseks tuntuu, että säilytystilaa on ihan hyvin. Osa keittiökaapeista, kodinhoitohuoneen ja vessojen kaapeista ja laatikoista on vielä jopa tyhjillään tai ainakin vajaalla täytöllä...

Nyt äkkiä nukkumaan, että ehtis muutaman tunnin nukkua.

Viime yönä molemmat neidit valvotti taas vuorotellen. Isompi pelkäs tällä kertaa, että ketut tulee ikkunasta sisälle (yläkertaan) tai sitten karhut hajottaa ikkunan terävillä kynsillään, ja sitä pähkäiltiin sitten varmaan tunnin verran keskellä yötä. <3 Pienemmällä on muuten vaan joku kriisi, että tarvii herätellä äitiä monta kertaa yössä syöttämään, vaikka nälkäkään ei takuulla ole, kun oon alkanut antaa vielä lisämaitoa pullosta...

Johan tässä pari yötä menikin vähän helpommalla...

Saa nähdä, miten jännä tästä yöstä tulee. :)

Syksy

"Olen iso ja olen pikkuisen pieni,
on uusi ja outo koulutieni.

Muistan jo kadut ja liikennevalot,

matkalla puiston ja korkeat talot.

Tänään ei reppuni paljon paina,

muistanko läksyni tehdä aina?"

"Olen iso ja pikkuisen pieni, on uusi ja outo koulutieni.

Löytyispä kaveri koulun pihasta, joka minua nykisi hihasta,

kysyisi peliin ja leikkiin mukaan.

Onkohan pihalla vielä kukaan?"

"Olen iso ja pikkuisen pieni,

on uusi ja outo koulutieni.

Yritän oppia kellonajat,

oikean oven ja pihan rajat.

Osaan jo paljon, silti jännittää vähän.

Lähetä enkeli päivääni tähän."

Niin se on vaan taas koulutaival alkanut monella isolla ja pikkuisen pienellä.

Meillä isi aloitti työt jo perjantaina, mutta tänään tulivat oppilaat...

Tyttöjen serkkupoikakin aloittelee tänä syksynä koulutaivaltaan. Meidän pikkuiset ei onneks ihan vielä suuntaa kouluun, vaikka reppu selässä kotona välillä sinne leikisti matkataankin... ;)

Syksyinen on myöskin ilma ollut tänään. Harvinainen ilmiö tälle vuodelle tuo vesisade...

Silloin voikin sitten vaikkapa muistella kesän kivoja hetkiä.

Kavereilta saatiin tuparilahjaa mm. tuo ihana kannu ruusuineen, tuikkulyhty ja jalallinen lasitarjotin.

Vadelmia on syöty omasta maasta (=anoppilan puolelta) kyllä ihan riittämiin, ja pakkasessakin niitä on odottelemassa talvea ja pienempääkin kiisselinsyöjää. :)

Yks ehkäpä lempparilahjani on tää valokuva kehyksineen, jonka saimme serkultani. Kuvassa on äitini isä vanhempineen ja sisaruksineen. Kuva on jostakin 40-luvun alkupuolelta. Rakas pappani on jo monta vuotta sitten päässyt kivun ja kärsimyksen keskeltä Taivaan Kotiin, mutta muistot elää... <3

Tää kuva pääsee varmasti muiden vanhojen tärkeiden kuvien kanssa seinälle kollaasiin, kunhan vaan siihen asti ehditään tässä sisustamisessa... Kiitos vielä serkkuseni! <3

Jatketaanpa kierrosta. ;)

Olkkarissa alkoi viime viikolla nuo pastellisävyt äklöttää, joten täytyihän sitä lähteä tyynyostoksille... ;)

Mintunvärinen sai vielä hetkeksi jäädä kurkkimaan toisten taakse, josko vielä tulis niitä kesäisiä fiiliksiä...

Aika lailla kyllä tekee jo mieli vetää villasukat jalkaan. Varsinkin näin sadepäivänä.

Raksailutkin etenee tasaisesti koko ajan.

Viime viikolla saatiin lasiterassin betonit valettua.

Samoin autotallin ajoliuska valettiin...

Alakerran vessan naulakko on ostettu joskus aikaa sitten, ja on ollu meillä jo vanhassa talossa.

Yritin etsiä sille kaveria yläkerran vessaan, ja aika kivasti mielestäni onnistuin.

Tähän tarvii vaan vielä keksiä jotkin nimikoimisjutut, että tietää, mihin kätensä kuivailee.

Yläkerran vessa sai lopulta myös peilin, joka ei oo kylläkään vielä kiinni seinässä, vaan aseteltu hienosti altaiden kannatuksella tonne taakse. ;)

Peili on samaa sarjaa kuin alakerrassa, mutta hiukkasen leveämpi, jotta riittää kahden altaan taakse.

Ja jopa tää kullan sävy on alkanu näyttää musta ihan kivalta, kun ympäristössä on muuten paljon kylmiä sävyjä.

Loppuun vielä parit puuhastelut.

Askarteluhuone oli jo hetken järjesteltynä, mutta järjestys vaihtui jo. Ehdin siinä kuitenkin ekan kortin askarrella pienelle prinssille.

Esikoinen ilmoitti joku päivä, että olis hyvä päivä leipomiseen. Halusi leipoa kakkua. "Sellaista, missä kestää kauan." Noh, oikaistiin sen verran, että otettiin kaupan valmispohja. Tyttö sai levitellä hillot pohjan päälle, yhdessä vatkattiin kermat ja lime-valkosuklaarahkat. Sitten hiukan "askarteluja" sokerimassasta koristeeksi. 3,5wee sai myös harjoitella pursottamista, jos vaikka oppis äitiään paremmin. Hyvinhän tuo ekakertalaiselta onnistuikin, vaikka ihan koko kakkua ei jaksanu pursotella...

Kyllä oli neidin kiva pyytää isi hommista päiväkahville, kun oli ite tehny kakun. :)