Willa Mansardi

tiistai 6. elokuuta 2013

Namuset

Tällä talossa olis niin paljon kuvailtavaa, ettei aina oikeen tiedä, mitä kuvais... :)

Tällä kertaa vähän tyttöjen juttuja...

Esikoisen huoneeseen on kesän mittaan ilmestynyt vähän lisää minttua. Lieneekö leikkimökin maalauksista johtuvaa, että minttu kuuluu tämän neidin nykyisiin lempiväreihin... :) Kesän aikana melkeinpä mikä tahansa olis saanut olla kuulemma minttua.

Täällä huoneessa on oikeastaan vaan vanhoja huonekaluja. Siis osa mun lapsuudenaikaisia ja osa kirppareilta haalittuja... Maalilla, tapeteilla ja uusilla vetimillä on saatu paljon jatkoaikaa.

Esimerkiks tää keinutuoli oli puunvärinen ja kannessa joku "ei-niin-söpö" koira, mutta hiekkapaperilla ja maalilla siitä päästiin.... :)

Tuo ihana minttuinen pallokangas oli alelöytö, ja mitäpä muuta siitä sitten syntyikään kuin verhot.

Lampun tuunaus on tytön oma idea. Oikeastaan käytin samaa ideaa uudelleen, koska jo rivarikodissa vanha lamppu tuunailtiin näillä ruusuilla. Oli prinsessa innoissaan, kun huomas kerran, että ruusut oli päässy tähänkin lamppuun... :)

Sänky ja yöpöytä olivat jo vanhassa kodissa.

Sänky on kirpparilöytö ja pienen ehostuksen jälkeen siitä tuli aika soma.

Tilkkupeiton tein joskus vuosi sitten, mutta sopii tähänkin huoneeseen...

Ja yöpöytä sai pikaehostuksen. Vanha pöytä, jonka etulevyihin liimasin tapettipalat. Ja vinkiksi, tuollaisia pieniä paloja tapettia saa esimerkiksi tapettikauppojen poistokirjoista tai pyytämällä mallipaloja rullista... ;) Pienellä vaivalla ja halvalla saa paljon ilmettä. Vielä kun olis ostanut uudet vetimet, niin olis piristänyt lisää.

Ja sitten sinne Willa Namuun.

Ihan ei oo valmiiks asti sitä saatu, mutta näillä mennään varmaankin ens kesään.

Tää syksy leikitään näillä, ja ens keväänä jatketaan sisustelua.

Talon lasiterassille tulevan kulmasohvan toinen osa pääsi evakkoon tähän mökin eteen siks aikaa, kun lasiterassille valetaan lattiaa.

Postilaatikkokin on odottanut varmaan toista vuotta, että pääsee "sitten joskus" leikkimökkiin. Nyt se on paikallaan. Ja postia odotellaan kovasti. :)

Mökkiin tuunailtiin myöskin pari vanhaa juttua.

Tällainen muovikalvopinnotteinen pöytä muuttui esikoisen käsissä mintun (!) väriseksi. :)

Revittiin kalvo irti ja tilalle maalia. Tyttö sai maalailla ihan itse, enkä korjaillu ees sudin jälkiä. On ihan ite maalattu...

Tällainen siitä sitten tuli...

Toinen maalauskohde oli tällainen vanha maustehylly, jonka mummo antoi aitan vintiltä.

Se maalattiin pinkiksi ja lisäsin vielä pariin kohtaan valkoisia pilkkuja. Nyt on kuin samaa sarjaa tuon pikkuhellan kanssa.

Settiin kuului myös pippurimylly, puuhaarukoita ja lusikoita... Kaikki olivat tummanruskeita, mutta sointuvat nyt paremmin mökin väreihin...

Mummilasta saatiin "tuparilahjaa" pinkkiä ja lilaa olevat astiat.

Nyt alkaa Willa Namun keittiö olla käyttövalmiina. ;)

Viime viikolla mökissä vierailleet vieraamme pääsivät jopa alennusmyyntiostoksille...

Puodin Auki/Kiinni-kyltti on ahkerassa käytössä. Neiti muistaa yleensä aina ovesta kulkiessaan kääntää sen joko "KOO niin kuin Kiinni" tai "AA niin kuin Auki". :)

maanantai 5. elokuuta 2013

Elokuun viides...

Aamun ekalla syötöllä katselin vasemman käden nimettömässä kimaltavia sormuksia.

Ilman sen kummempia mietteitä.

Yhtäkkiä välähti! Tänäänhän on elokuun viides!

Ei sillä, että sitä päivää olis sen kummemmin viime vuosina enää juhlittu, mutta olihan se kahdeksan vuotta sitten elämän mullistava päivä.

Mulla oli jotenkin ollu tuolloin aamulla jo töissä sellainen olo, että ehkäpä se vois olla tänään.

Olin kirjoitellu paperilappuun 050805, ja miettinyt, että se vois olla ihan hyvä päivä... :)

Taisi se Taivaan Iskä valmistella mua vielä varmistelemaan vastaustani...

No, kyllähän mä olin vastaukseni jo päättänyt aikaa sitten.

Niinpä kesken metsäisen kävelyretken komea ruskeasilmäinen mies polvistui eteeni.

Ei luvannut ruusuista elämää, mutta ikuista rakkautta.

Kyynelsilmin lupauduin kullalleni vaimoksi... :)

Rakkaus se onkin, mikä tätä elämää kannattelee.

Vaikka välillä olis vaikeempaa, rakkaus on se, mikä kantaa.

Niin se on myöskin Taivaan Isän rakkaus.

Vaikka tuntuis kuinka vaikeelta, Isän rakkaus vie eteenpäin.

Mulla oli tänään oikeen kiva hetki ihan itekseni terassilla.

Vihdoinkin oon saanu sitä vähän stailailtua, ni nyt siellä viihtyykin vähän paremmin.

Isäntä oli esikoisen kanssa asioilla, vauva nukkui ja mä otin rennosti. :)

Jeanne d´Arc Livingin lehti, omenalimpparia, suklaata ja aurinkoa.

Eiliset ystävät toi ihanan hortensian. Mistähän sattuivatkaan tietämään juuri oikean värin? :)

Kiitos! On aivan ihana!

Kyllä oli rentouttavaa istua aivan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Aurinko lämmitteli eikä ees rakennusmeteli häirinnyt. On se kiva saada välillä olla kotona ilman sitäkin...

Toki tuolla lattialla muistuttaa tuo itkuhälytin siitä äidin jatkuvasta hälytysvalmiudesta. Tällä kertaa sain onneksi olla pitkän aikaa omassa rauhassa! Kyllä äidit sitäkin välillä tarvitsevat.

Tuo yläsivun otsikko sai mut miettimään aika syvällisiäkin tänään.

Kihlapäivää muistellessa mietin myös sitä, että vaikka tähän elämään onkin mahtunut kaikenlaista, on tää kuitenkin ollut kuin unelmaa, ja toivottavasti jatkuu sellaisena vielä pitkään.

Elämässä kun voi koska tahansa tulla vastaan mitä vain.

Osaispa vaan aina ottaa ilon irti pienistäkin asioista.

Kuten tänään.

Tässä alla pieni menovinkki. Tampereella antiikki-sisustus-lifestyletapahtuma 17.8.

Sinne olis kiva mennä pyörähtämään... Mahtaiskohan saada omaa aikaa? Hmm.

Ja sitten vielä pätkä päivän tapahtumista.

Esikoinen korjaili iskän kanssa äitin autoa.

Ja tokihan sitä sen jälkeen piti pikkupyöräkin nostaa tunkilla korjattavaks... :)

Korjausten jälkeen otettiin "äkkilähtö" rannalle. Nimittäin kyläyhdistyksen rannalle kuuden kilsan päähän... Eväät ja uikkarit koriin ja konkkaronkka autoon.