Elokuun viides...

Aamun ekalla syötöllä katselin vasemman käden nimettömässä kimaltavia sormuksia.

Ilman sen kummempia mietteitä.

Yhtäkkiä välähti! Tänäänhän on elokuun viides!

Ei sillä, että sitä päivää olis sen kummemmin viime vuosina enää juhlittu, mutta olihan se kahdeksan vuotta sitten elämän mullistava päivä.

Mulla oli jotenkin ollu tuolloin aamulla jo töissä sellainen olo, että ehkäpä se vois olla tänään.

Olin kirjoitellu paperilappuun 050805, ja miettinyt, että se vois olla ihan hyvä päivä... :)

Taisi se Taivaan Iskä valmistella mua vielä varmistelemaan vastaustani...

No, kyllähän mä olin vastaukseni jo päättänyt aikaa sitten.

Niinpä kesken metsäisen kävelyretken komea ruskeasilmäinen mies polvistui eteeni.

Ei luvannut ruusuista elämää, mutta ikuista rakkautta.

Kyynelsilmin lupauduin kullalleni vaimoksi... :)

Rakkaus se onkin, mikä tätä elämää kannattelee.

Vaikka välillä olis vaikeempaa, rakkaus on se, mikä kantaa.

Niin se on myöskin Taivaan Isän rakkaus. 

Vaikka tuntuis kuinka vaikeelta, Isän rakkaus vie eteenpäin.

Mulla oli tänään oikeen kiva hetki ihan itekseni terassilla.

Vihdoinkin oon saanu sitä vähän stailailtua, ni nyt siellä viihtyykin vähän paremmin.

Isäntä oli esikoisen kanssa asioilla, vauva nukkui ja mä otin rennosti. :)

Jeanne d´Arc Livingin lehti, omenalimpparia, suklaata ja aurinkoa. 

Eiliset ystävät toi ihanan hortensian. Mistähän sattuivatkaan tietämään juuri oikean värin? :)

Kiitos! On aivan ihana!

Kyllä oli rentouttavaa istua aivan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Aurinko lämmitteli eikä ees rakennusmeteli häirinnyt. On se kiva saada välillä olla kotona ilman sitäkin...

Toki tuolla lattialla muistuttaa tuo itkuhälytin siitä äidin jatkuvasta hälytysvalmiudesta. Tällä kertaa sain onneksi olla pitkän aikaa omassa rauhassa! Kyllä äidit sitäkin välillä tarvitsevat.

Tuo yläsivun otsikko sai mut miettimään aika syvällisiäkin tänään.

Kihlapäivää muistellessa mietin myös sitä, että vaikka tähän elämään onkin mahtunut kaikenlaista, on tää kuitenkin ollut kuin unelmaa, ja toivottavasti jatkuu sellaisena vielä pitkään.

Elämässä kun voi koska tahansa tulla vastaan mitä vain.

Osaispa vaan aina ottaa ilon irti pienistäkin asioista.

Kuten tänään.

Tässä alla pieni menovinkki. Tampereella antiikki-sisustus-lifestyletapahtuma 17.8.

Sinne olis kiva mennä pyörähtämään... Mahtaiskohan saada omaa aikaa? Hmm.

Ja sitten vielä pätkä päivän tapahtumista.

Esikoinen korjaili iskän kanssa äitin autoa.

Ja tokihan sitä sen jälkeen piti pikkupyöräkin nostaa tunkilla korjattavaks... :)

Korjausten jälkeen otettiin "äkkilähtö" rannalle. Nimittäin kyläyhdistyksen rannalle kuuden kilsan päähän... Eväät ja uikkarit koriin ja konkkaronkka autoon.

Melkein tuntuu, ku lähtis kesämökille, jota meillä ei suinkaan ole.

Maalla kun asuu, ni ylimäärästä hoidettavaa ei oikeastaan kyllä kaipaa, mutta oma ranta olis vaan kiva.

Tää kyläyhdistyksen ranta on ollu kiva löytö, koska täällä ei varmaan paljon muita ees käy.

Saa olla ihan omassa rauhassa...

Söpöt pienet puuliiterit pihassa...

Ehkäpä tarvii liittyä kyläyhdistykseen, niin saadaan vielä avaimet saunamökkiin...

Olis kyllä aika mukavan matkan päässä saunallinen uimapaikka...

Pikkuneitikin oppi eilen ryömimään ja niitä taitoja on tänään sitten harjoiteltu. 

Sellainen päivä.

Elokuun viides... :)