Leikkimökin aloitus

Tää päivä on puuhattu pihalla. Eilen isi kävi isomman neidin kans traktorilla hakemassa kuormallisen sepeliä leikkimökin perustuksia varten. Paluumatkalla tyttö oli nukahtanu traktorissa isin syliin.

Tänään hommat alkoikin sit jo ennen ku ite pääsin ees alakertaan. Nuo molemmat oli jo traktorissa, kun tulin kahvin ja paistetun ciabattan tuoksun perässä alakertaan.

On ollu vaan niin ihanan rento päivä tänään. Aurinko on paistellu niin lämpimästi, ettei pitkähihasta oo juuri tarvinnu. Mäkäräiset on parveillu lähinnä tuon isännän ympärillä, mikä on sopinu mulle oikeen hyvin. Yleisesti ottaen en miestäni suostu kenenkään kanssa jakamaan, mutta nyt kummasti pysyttelin kauempana, kun mäkäräisparvi pörräs siinä ympärillä. :)

Esikoinen autteli isiä ahkerasti perustusten tekemisessä.

Leikkimökki ei oo ihan virallisesti leikkimökki, vaan ostettiin tarkoituksella tuollainen isompi, jotta sitä voi sitten myöhemmin käyttää varastona tai tarvittaessa vaikka vierasmökkinä, jos joku haluaa mökissä yöpyä. Tytöt siellä ainakin melko varmasti muutaman vuoden sisällä nukkuvat, kun haluavat retkeillä. :) Kohta saadaan ottaa maalisuti käteen ja laittaa mökki sisältä ja ulkoa valmiiksi. Sitten onkin pikku willan tuparit tiedossa... :)

Omenapuut on musta ihania. Varsinkin sellaset oikeen vanhat ja vänkyrät. Sellasta ei vaan uuden talon pihaan saa. Onneks mummolassa on muutama hiukan vanhempi puu, ni saan sieltä ainakin oksia maljakkoon...

Ja lopultakin eilen sain nuo muhkeat sohvat olkkariin. Saa nähdä kuinka usein niitä saa olla pesemässä ja kuinka kovasti niitä tarvii varjella, mutta onpahan ainakin hienot! Sopivasti voi lapset vaikka ruokapöydästä juosta vähän sohvalle pyyhkimään suutaan... Voi olla, että tulee vieraittenkin lapsia jokusen kerran komenneltua pesulle, kun meillä leikkivät. :D

Verhotkin saatiin olkkariin paikalleen. Veikkaan, että nekin vaihtuu vielä puhtaanvalkosiin... Minkäs väriset verhot laittaisit tähän olkkariin?

Sohvapöytä tulee varmaankin vielä vaihtumaan joksikin. Visiona on ollu jo kauan, että olkkarissa on kaks valkosta sohvaa vastakkain ja leveistä harmaista lankuista tehty pöytä välissä. Katsotaan, löytyykö jostain materiaalit sellasen suunnittelemani pöydän tekemiseen joskus, vai keksitäänkö jotain muuta...

Ilta-aurinko paistaa ihanasti tohon olkkariin, mutta se asettaa kyllä tälle kuvaamiselle vähän haastetta. Olis kiva vangita auringonsäteet kuviin, mutta vastavaloon kuvaaminen ei oo ihan helpointa. Ainakaan tällaselle amatöörille...

Toivottavasti nää lämpimät aurinkoiset säät jatkuu, ni pihalla olis kiva olla... :)

Hiukan aina eteenpäin...

Raksailut on ollu nyt muuton jälkeen vähän jäissä, kun illat on kulunu metsätöissä, mutta ilmanvaihtokone saatiin eilen asenneltua. Verhotankoja, naulakkoja, vaatehuoneen hyllyjä, keittiön sokkeleita ja kaapinovien vetimiä on aina silloin tällöin ehditty naputella paikoilleen...

Loppuviikosta pitäisikin alkaa sitten isin ja tyttären leikkimökkiprojekti. Pieni lahja esikoiselle, kun on joutunut olemaan niin paljon isistä erossa... Iteltäkin välillä itku pääsee, kun toinen jää itkemään isin perään tai herättyään haeskelee isiä, joka on jo hommissa, tai kun tyttö on joutunu menemään illalla nukkumaan ilman, että olis nähny isiä koko päivänä. Henkisesti ottaa välillä aika koville, niin äidillä kuin tyttärellä, ja varsinkin, kun tuo tyttö on ollu vielä ihan pienestä niin isin perään... Mutta mä elättelen edelleen toiveita, että tän viikon töitten jälkeen tilanne alkais helpottaa.

Ja enää ens viikko, ni isilläkin alkaa kesäloma. Ja opettajillahan on ruhtinaallisesti koko kesä lomaa. Kyllä on niin paikallaan tuo loma. Tietenkään se ei sitä tarkoita, että isäntä sitten makoilis aamusta iltaan sohvalla. Sen verran ahkeraa sorttia on, ja toki sitä työtäkin täällä riittää... :) Mutta jos sen sais edes joskus ottamaan vähän rennommin... Edes jonkun aamun ehtis vaan loikoilla kotona, jonkun reissun tehdä leikkipuistoon ja uimarannalle...

Ollaan koitettu keksiä esikoisen kanssa illoiks jotain muuta ohjelmaa, ettei isi-ikävä olis koko ajan mielessä.

Eilen leivottiin skonsseja. Uus tuttavuus mulle, mutta varsinkin suoraan uunista otettuna aivan ihania. Rapea pinta, mutta muuten pehmeää... Tuorejuusto olis kyllä ollu näiden kanssa hyvä valinta, mutta sitä ei löytyny kaapista...

Tässä oma, muunneltu ohje...

SKONSSIT

4 dl vehnäjauhoja

4 dl sämpyläjauhoja

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

3-4 tl leivinjauhetta

100g voita

2 dl mysliä

1 dl rusinoita

3 dl maitoa

1. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Sekoita jauhot, sokeri, suola ja leivinjauhe.

2. Paloittele voi ja nypi jauhoseoksen joukkoon murumaiseksi taikinaksi.

3. Lisää mysli ja marjat.

4. Kaada maito joukkoon ja vaivaa nopeasti taikinaksi.

5. Jaa taikina 16 palaan ja paista muffinimuoteissa uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Ja skonssien kanssa mansikkavadelmalimpparia... Noita ihania pikkupulloja täytyy hankkia lisää. Niistä tollanen itsetehty limppari maistuu herkulliselta... Vois sitten kesällä ottaa savusaunareissulle kaikille omat limupullot mukaan. :)

Kesäkukkiakin oon jo vähän laittanut, ni saadaan niitä kastella...

Seuraavaks tarvis alkaa miettiä tarjoiluita tupareihin nro 1. Tää kesä onkin varmaan pelkkiä tupareita isommalla ja pienemmällä porukalla. :)

Aurinkoisia päiviä sinulle!

Leppoisa sunnuntai...

On se vaan ihanaa, kun saa asua jo täällä uudessa kodissa.

Aamulla pääsin ihan yksikseni seurakuntaan ja tilaisuus oli vieläpä oikein antoisa. Ihan hetkeen en muista pystyneeni keskittymään puheeseen näin hyvin.

Kotona odottikin sitten isännän tekemät ruuat valmiina. Meistä kumpikin tykkää touhuilla keittiössä. Minä enemmänkin makean parissa ja isäntä suolaisen ruuan parissa. Iltaruuaksi kulta loihti vielä herkulliset hampparit creme fraichella, bbq-pihvillä, paistetulla sipulilla ja pekonilla. Ja juomaksi "mummonmehulimpparia" limsakoneella. Nam.

Ulkoilujen, pihan siivouksen, vaatehuoneen järjestelyjen ja traktoriajelujen jälkeen leivottiin vielä herkullisia kaurakeksejä. Ohje oli uusimmasta Leivotaan-lehdestä. Kekseihin olis kuulunut vielä suklaareunus, mutta vahvasti näyttää siltä, että ehtivät kadota ennen sitä. ;)

Talo hiljenee, mutta mä kuljen täällä huoneesta toiseen kamera kädessä ja ihastelen taloa. 

Onks tää tosiaan meen oma koti! <3

Hyvää yötä!

Ihana kesä, ihana koti!

 Lämpömittari näyttää varjossa 27 astetta! Mieletöntä!

Tytöt oli aamupäivällä ulkona. Isompi keinu ja leikki hiekkalaatikolla pari tuntia ihan itsekseen ja pienempi nukku linnunlaulun säestyksellä vaunuissa. Itse yritän kovasti saada sisällä hommia tehtyä.

Esikoisen huoneessa alkaa näyttää jo vähän valmiimmalta. Eilen saatiin vielä verhotkin ikkunaan, mutta eivät ehtineet vielä kuviin asti.

Nettikauppamaailmaankin on tullu vähän tutustuttua tässä raksailuaikana. Tällanen sekä kynttilöille että lampuille tarkoitettu valaisin tilattiin ruokapöydän päälle. Tosi kiva!

Ja tässä vielä tuo olkkarin lamppu.

Takkaa ei paljon näillä ilmoilla tarvi lämmitellä, mutta kyllä siellä tuli on ollu monesti.

Eteisaulassa on tällanen tilapäinen istumanurkkaus.

Olkkari on kyllä mun makuuni. Siihen paistaa ihanasti aurinko iltaisin. Vielä kun saadaan ne uudet sohvat.

Eilen vein ruusun pihalle ja sain idean maalata vanhan aikansa eläneen kukkatelineen.

Sen kummempia puhdistelematta, irtoilevia maaleja rapsuttelematta tai ruosteista välittämättä kaivoin tuunauslaatikostani valkoisen sprayn...

Teline ja kyltti valkoiseksi ja rottinkikoriin suihkauttelin hieman kauempaa vähän valkoista maalia. Sekin muuttui kivasti harmahtavaksi. Tästä tuli oikeastaan aika söpö. :)

Toisen ruusun istutin tällaseen parin euron kirppislöytöruukkuun, joka on lojunu vuoden unohduksissa ja nyt muuton yhteydessä löysin sen. Testasin, että vesi pysyy sisällä ja kannoin olkkarin pöydälle. 

Loppuun vielä kesäisen raikkaita kuvia.

Tänään herkuteltiin tuoreella ananaksella...

Käytiin tyttöjen kans seuraamassa, kun mummo ja vaari istutti naapurin isännän kanssa perunaa peltoon.

Kyllä tää on vaan hassua, että mun omassa pihassani kasvaa perunaa. :)

Ja pääskyspariskunta seurasi myös tarkkaan touhuja langaltaan...

Nyt kahville ja sit taidan hakea vähän kesäkukkia...

Äidin ihanat murut!

Täällä on vietetty ensimmäistä äitienpäivää uudessa kodissa.

Ensimmäinen äitienpäivä tuplaäitinä. 

On nää tytöt vaan niin arvokkaita kultamurusia. <3

Äitiydestä

Kun sain tietää
tulevani äidiksi,

tein pitkän matkan itseeni

tunteisiini, muistoihini, minuuteeni.

Lapsen myötä

opin tuntemaan

myös itseni.

 Äitiys

valvottuja tunteja pimeässä,

milloin mistäkin syystä,

joskus vain siksi,

kun yö on niin kaunis

ja hiljaisuus.

Äitiys
saumaton huoli
joskus ilman syytäkin,
joskus vain siksi,
kun tajuaa
joku toinen
onkin tärkeämpi kuin itse.

Äitiys
riemua hymyistä,
onnistumisista;
yhdessä onnistumisista.
Epätoivoa,
kun joskus ei ymmärrä.
Kaipuu samalle aaltopituudelle
on valtava
ja rakkaus
niin ääretön.
Joinakin päivinä
katson noita kasvoja
niin,
että hämmästyn,
hetkittäin tuntuu
kuin katsoisin omaa kuvaani
toisen kasvoissa.

Oon niin kiitollinen rakkaistani! 

Onnea vielä kaikille äideille! <3

Ensimmäisiä öitä, pientä stailausta

Täällä on ollut kova tohina. Laatikoita on purettu, tavaroita laitettu paikoilleen ja siivoiltu paikkoja.

Jossakin saattaa jo joku nurkka näyttää ihan nätiltä. Vielä löytyy silti laatikoitakin isot kasat. Vähäiset huonekalutkaan ei oo vielä löytäny paikkojaan, mut eiköhän ne siitä ajan kanssa muovaudu. :)

Talkooväen ruokailu. :) Esikoinen toi äidille mininarsisseja mummolan puolelta.

Tuntuu oikeastaan aika ihmeelliseltä olla "yksin" kotona. Isäntä on metsätöissä ja molemmat lapset pihalla. Pienempi nukkuu vaunuissa ja isompi leikkii hiekkaleikkejä. Ihanaa, että voi laittaa lapset ulos ilman, että tarvii lähteä kotipihasta mihinkään. Vuokrakämpässä kun ei pahemmin ulkona oltu. Vaunut ei talvisaikaan sopinu pihaan, ettei katolta putoo lumet päälle, ja varsinainen pihakin oli väärällä puolella asuntoa, ni ei isompaakaan voinu oikeestaan yksin päästää ulos. Mutta nyt on lääniä leikeille. Leikkimökkikin laitetaan kohta pystyyn, kunhan metsätyöprojekti saadaan hoidettua.

Vaikka oon ihan täysin kaupunkilaistyttö ollut, ni kyllä vaan tää maalaiselämä silti tuntuu niin mun jutulta. Olkoonkin, että lähimpään naapuriin on puolisen kilometriä (jollei anoppilaa lasketa) ja lähin kauppa on reilun kymmenen kilometrin päässä. Lähimmälle bussipysäkille on reilut neljä kilsaa, että aina kun jonnekin lähtee, ni kyllä siihen auto tarvitaan.

Mikään ei kuitenkaan voita sitä, että etuoven avatessa peipposet laulaa ihanasti ja ulkona tuoksuu kesällä lämmin mäntymetsä. Ja vaikka niitä paarmoja ja hyttysiäkin kesällä riittää, ni on sitä silti vaan niin mukava istua grillailemaan ja herkuttelemaan omaan pihaan.

Esikoisen sänkynurkkaus oli oikeastaan just sopiva tuolle tuunatulle sängylle. Hyvin on uni maistunut uudessa huoneessa, vaikka ekoille päikkäreille mennessä ihasteltiin kaikkea listoista kattopaneeleihin eikä oikeen meinannu uni tulla silmään. :)

Yläkerran aulaan tein tällasen lukunurkkauksen. Siellä on mun sisustuslehtiä ja kirjoja, että inspiraation kadotessa voi hetkeks istahtaa lukemaan. :) Vielä en oo tarvinnu suurempia inspiraatioita, vaan kun katsoo jotain pahvilaatikkokasaa, ni kyllähän se jo siitä tulee...

Makkarissa alkaa olla jo ihan kivan näköstä. Olisin niin kovasti halunnu uuden päiväpeiton, mutta kun oon menny kerran ostamaan niin hyvänvärisen peiton, ni en löydä parempaa. Tuo peitto on meillä ollu nyt jo neljässä kodissa ja aina näyttää vaan hyvältä väriltä. Nytkin menee tuohon tapettiin ja lattiaan niinku olis niitä varten hankittu... Oikeesti mun piti tehdä makkarista kyllä harmaampi, mut näinhän siinä kävi. :)

Nyt tarvii mennä jatkamaan ruuanlaittoa ennen ku vauva heräilee.

Muutto!!!

Päivä kerrallaan...

Maanantaina asenneltiin palotikkaat, poistumisputket ja kattosilta paikoilleen.

Tiistaina siivoiltiin ja pakkailtiin. Pestiin ikkunoita, mopattiin lattioita, järjesteltiin paikkoja.

Illalla sitten laskeskelin, että pestäviä ikkunapintoja löytyy talosta noin 170, eikä tähän lukumäärään kuulu vielä ees lasiterassin ja väliovien ikkunaruudut. Niitä ei siis tosiaankaan pesty kaikkia yhdellä kertaa... :)

Keskiviikkona rakennustarkastaja kävi tekemässä muuttokatselmuksen, ja läpi meni. :)

Niinpä siis urakoimme koko päivän muuttopuuhissa. Laatikoiden pakkausta, auton täyttämistä, edes takas ajamista, tavaroiden järjestelyä, siivoilua, lasten hoitamista...

Ja nyt, todistetusti, isäntä itse ehti istua olkkarin sohvalle. :)

Hiukan on tilaa toisella tavalla tällasessa parissa sadassa neliössä, kun vertaa tuohon 80 neliön vuokrakämppään. :) Ei ihan huonekalut riitä täyttämään kaikkia huoneita...

Tätä on odotettu viimeiset pari vuotta. Tämän eteen on nähty vaivaa, koeteltu hermoja, unelmoitu ja haaveiltu. Ihan tahtoo tippa tulla linssiin. Niin mieletön fiilis! Voiko unelmista tosiaan tulla totta? Vuosia sitten muistan katselleeni mansardikattoisia omakotitaloja ja ajatellut, että voi, kunpa itekin vois ees joskus asua tollasessa.... <3 

Nyt haaveet on muuttunu todeks. 

Iso kiitos Taivaan Iskälle ja erityisesti mun omalle rakkaalle miehelleni! 

Oot ihan Paras! :)

Raskas päivä takana, mutta tästä eteenpän me nukutaan mansardikaton alla.

Hyvää yötä! :)