Viime sunnuntaina meillä vietettiin juhlapäivää lähimpien sukulaisten kesken. Kokoonnuimme ensin kotiseurakuntaamme, jossa saimme Jeesuksen antaman mallin mukaan siunata vauvan. Eräs ystävämme seurakunnasta piti lyhyen juhlapuheen, jonka jälkeen toinen ystävämme lauloi vauvalle kauniin laulun "Taivaan Isä tuntee tien".
Taivaan Isä tuntee tien
Ilta on ja taivas tummuu.
Metsän taakse päivä sammuu.
Pieni lapsi tietä taivaltaa.
Askel painaa, viel on paljon matkaa.
Kotiin asti täytyy jatkaa.
Uupumus nyt vallata ei saa.
Oudolta tuo polku näyttää.
Pelko pienen mielen täyttää.
Onko lainkaan oikea tää tie?
Miettii lapsi, katsoo metsään tarkkaan.
Kyynel nousee silmänurkkaan.
Entä jos ei polku kotiin vie?
Ei syytä huoleen lapseni pien,
kyllä Taivaan Isä tuntee tien.
Siis kyyneleesi kuivaa,
Isä tahtoo sinut kotiin taluttaa.
Niin voi käydä tiellä Herran.
Pieni heikko lapsi kerran
tieltä eksyy suunnan kadottaa.
Silloin luottavaisin mielin matkaa
voi hän Isän kanssa jatkaa
tietäen mua koti odottaa.
Ei syytä huoleen lapseni pien,
kyllä Taivaan Isä tuntee tien.
Siis kyyneleesi kuivaa,
Isä tahtoo sinut kotiin taluttaa.
Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisten säkeiden soidessa alkoi äidillä kyyneleet virrata poskille.
Kuinka helposti sitä tässä maailmassa pieni joutuukaan eksyksiin...
Mutta onneksi on Taivaallinen Isä, joka haluaa taluttaa meidät oikealle polulle.
Sitä toivomme, että pieni tyttäremme saisi aina kulkea Taivaallisen Isän johdatuksessa.
Tarjoilut tein itse (kotiväen avustuksella) ja tälläkin kertaa kakun päälle pääsi tuo jo melko antiikkinen vauvakoriste. Sama vauva on ollut meillä jo kolmen kakun päällä ja sitä ennen ainakin tyttöjen tädin vauvakakun päällä, jollei peräti jo äidinkin kakussa kolmisenkymmentä vuotta sitten...
Ja pieni sai myös ihania lahjoja, joista on iloa vielä pitkäksi aikaa...
Niin kiitollinen näistä ihanista prinsessoista!
Kiitos juhlissa mukana olleille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti saa aina hymyn huulille. :)