Onnea isille!

Aamu alkoi salaisella supatuksella ja hipsimme alakertaan.

Kahvit valmiiksi ja herättämään isi onnittelulaulun ja halien kera.

Lahjojen avaamisen ja aamupalan jälkeen jätimme pikkuneidin mummon hoiviin ja suuntasimme seurakunnalle aamutilaisuuteen, jossa lasten kuoro lauloi. Esikoisemme oli ekaa kertaa laulamassa, ja hyvinhän tuo kaikesta ylimääräisestä energiasta huolimatta sujui... ;)

Tilaisuuden jälkeen söimme isänpäivälounaan ravintolassa, josta olin varannut pöydän salaa etukäteen.

Iltapäivällä palailimme kotinurkille ja kävimme mummolassa onnittelemassa vaaria.

Isi sai tänä vuonna hieman sisustuspainotteisia lahjoja, mutta ne nyt vaan on meillä ajankohtaisia, ja kun varsinaisesti mitään ei muuta ei nyt tarvittu, niin tämähän toimi...

Makkariin oli ilmestynyt siis uusi matto.

Ja esikoisen kanssa olimme hieman harjoitelleet ompelua (vaikkakaan kiinnostus ei vielä ihan koko tyynyliinaan riittänyt) ja kirjainten kirjoittelua, jotka tyttö sitkeästi itse kirjoitti.

Mielestäni tyynynpäällisestä tuli aika söpö. <3

Runon tyttö sai valita äidin ehdottamista, ja tämä vei voiton, koska tuo tornijuttu oli kuulemma niin hauska. 

Tänään onkin sitten isi saanut niitä torneja rakennella...

Tyyny on nyt tuolla sohvalla, mutta saa nähdä, missä sen lopullinen paikka on. Ehkä isin sängyn päällä muistuttamassa omista tyttösistä ja siitä, kuinka tärkeä isi tytöille on.

Kortti-idean tyttö nappas netistä, kun katseltiin korttien kuvia. Halus tehdä muumipapan, ja alkuperäistä ideaa kopioiden toteutettiin se repimällä pieniä palasia. Lopuks sitten käytiin kaikki tarravarastot läpi, koska korttiin kuulemma oli pakko saada pinkki sydän. <3

"Isä,

tässä sinulle on pienen pieni käsi.

Minä, sinun lapsesi,

elän lähelläsi. 

Kasvan, kasvan nopeasti.

Tie vie toisiin kyliin.

Tänään vielä aikaa on,

ota minut syliin."

Onnea vielä meidän perheen isille! 

Oot meille kaikille niin tärkeä ja rakas!

Onnea myös omalle maailman parhaimmalle iskälleni!

Juodaan kakkukahvit sitten vaikka viikolla... :)