Kirkkoreki

Muistin kerran nähneeni kellarin vintillä vanhan kirkkoreen.

Varovasti kyselin mieheltäni, millaisessahan kunnossa se reki on.

Saatuani selville, että se saattais olla ihan hienokin, aloin miettiä sille paikkaa...

Lasiterassille, olkkarin ikkunan taa sen vois kyllä laittaa...

Saatuani luvan tuoda sen terassille, isäntä sai käydä raahaamassa sen siihen. :)

Pyysin myös kyselemään vähän vaarilta reen historiasta. 

Reki on ollut suvun käytössä vuoteen 1967 saakka. 

Sillä on käyty mm. kirkossa ja kuljetettu väkeä rautatien varteen.

Pisin reellä kuljettu matka on ollut noin 70 kilometriä. Nykymittakaavassa aika pieneltä tuntuu tuo ihmisten elinpiiri...

Reki on nähnyt kyllä melkoisesti elämää. Alareuna on kuulemma mennyt rikki, kun hevonen oli juossut pienemmällä hevosella olleiden aisojen vuoksi liian lähellä ja potkinut juostessaan siihen... :)

Esikoiselle yritin maalailla kuvaa siitä, millaista elämä on entisaikaan ollut.

Yritin kertoa, kuinka ennen vanhaan reellä kuljettiin kovillakin pakkasilla ja välillä saattoi sataa lunta ja olla pimeää. Siellä sitten istuttiin vällyjen alla ja matkattiin tuiskussa eteenpäin...

Hetken aikaa kuunneltuaan tuo 3wee totes: "Voi ku hienoa! Meki voitas ostaa hevonen ja laittaa se narulla tohon kiinni." :)

Vois kyllä hymy hyytyä, kun joutuis vallan istumaan siellä reen kyytissä, vaikka kyllähän se elämyksenä oliskin hieno!

Tästä saa kyllä kivaa joulufiilistä, vaikka sitä valkoista maata ei vielä näykään.

Oon kyllä innoissani, että tällanen löytö oli ihan omassa pihapiirissä...

Näistä sais kyllä maksaa varmaan ittensä kipeeks, jos oikeen etsimällä lähtis ettimään.

Ja hienointa mielestäni on se, että tää on ihan oikeesti ollu suvun käytössä... <3