Talvi tulee

Nyt on callunat ja havut aika lailla paikallaan odottamassa talven tuloa.

Tuosta lähimetsästä harvennettiin vähän puita, niin näkyy paremmin tielle.

Tää on siis siitä mutkasta hieman ennen pihaa. Tutut tunnistanevat kohdan. :)

Aiemmin tuolta puiden välistä ei siis kajastanu mitään. Nyt tuntuu hassulta, kun ohikulkevat autot näkyy jo kaukaa.

Tähän pääovelle mulla on kyllä ostettuna vielä yhdet callunat noiden tuijien seuraks, mutta ne ei oo ehtiny rapulle asti...

Pihan puolella oli aiemmin hankitut isot ruukut, joista ikävä kyllä toisen sai viime talvena pakkanen jo halkeilemaan... Ehkä ne siellä silti vielä pärjäilevät. Tuijien juurelle laitoin jäkälää ja sammalta, niin ei näytä niin orvolta. :)

Hiekkaleluja varastoon keräillessäni ihmettelin, mistä tytölle on tällanen kattila leikkeihin tullu. Lopulta selvis, että sehän on äidin kirppislöytö alkukesältä. Tyttö oli napannu sen terassilta "ajelehtimasta" omia keittojansa varten. No, nyt sain sen takas ja istutin siihen nämä kukat.

Tällaisen peilikollaasin ostin taannoin paikallisesta sisustusliikkeestä...

Pitkään se oli siellä mieltäni vaivannut, ja lopulta osuin paikalle hyvien alennusmyyntien aikaan. Niin, pakkohan se oli ostaa... Eteisessä olikin vielä seinät peilejä vaille, ja tarviihan sitä nyt aina eteisessä peili olla... :D

Pikkuneidillä on kovat treenit menossa. Kohta sitten jo mennäänkin lujaa. Vielä onneks heijataan paikoillaan...

Tää pieni täyttää lauantaina jo 8kk!

Isosiskon vanha pinnasänky tarvi tuunata. Vanha ruskea väri näkyy jossain aiemmissa vauvanhuoneen kuvissa. Nyt hioin ja maalasin ja hioin sen tollaseks kulutetuks...

Ja uskokaa tai älkää, aamulla alko niin jouluttaa!!!

Heräiltiin, kun oli vielä hämärää. Kohta huomattiin, että ulkona satoi lunta...

Lunta tulikin sitten koko aamupäivän ja maat oli ihan valkoisena. 

Esikoinen oli aika kovalla tohinalla heti aamupalan jälkeen menossa ulos. :)

Aamupala syötiin kynttilänvalossa. Joulumusiikkiakin alkoi heti kaivata, mutta ei nyt sentään ihan vielä alettu tunnelmoida liikaa...

Mulla on ollu nyt jonkin aikaa käsityöt vauhdissa. Joku päivä opetin esikoiselle vähän sormivirkkausta, ja tänään, kun ite istuin virkkuukoukku kädessä sohvalla, piti hakea tytöllekin koukku. 

Uskomatonta, mutta totta, tuo 3v.9kk oppi heti idean.

Tärkeenä sitten selitti isille, et mä osaankin jo virkata.

Ja hyvinhän se luistaa, jollei lasketa niitä kaikkia koukunkiepauksia. ;)

"Äiti, sano taas sillai et WAAAU."

Niinpä, kannustushan se on se avainsana moneen asiaan...