Viikonloppuyllätys

Reilu viikko sitten sain rakkaaltani ohjeeksi pakata laukut viikonloppua varten. Mukaan piti varata juhlavampaa pukeutumista, mekkoja. Ei uikkareita, ei urheiluvaatteita. Lapsille oli järjestetty yökyläpaikat. Olin hieman jännittynyt. ;)

Kävin läpi mielessäni vaihtoehtoja, mutta enhän mä niitä keksinyt.

Isäntä tuli hakemaan mua töistä, ja sitten mentiin. Suunnattiin kohti Tamperetta, mutta siitäkin oli kuulemma vielä useampi kymmenen kilometriä. Mulla ei ollut aavistustakaan.

Muutamaa kilometriä ennen määränpäätä näin sitten tiekyltin "Vanajanlinna", ja vasta silloin alkoi raksuttaa.

Aivan mieletön tunnelma ja hulppeat puitteet! 

Olin ihan mykistynyt. Vaikka tällaisia ylläreitä tuleekin hyvin harvoin, niin kyllä ne sitten ihan todella yllättää!

Kiertelimme linnaa sisältä ja ulkoa, ja ihastuin niin tuohon vanhaan punatiileen.

Alueella on valtavat golf-kentät. Harmi vain, sitä lajia ei oo tullut harrastettua. Lääniä olis kyllä ollut.

Sisällä puitteet oli linnan arvokkuuden mukaiset.

vastaanottoaula

Sali alakerrassa, biljardihuone ja allassali sijaitsivat vieressä

Kolmen ruokalajin illallisen valmisti Top Chef -kokki, ja mä räpsin kuvia. Tarjoilijalle totesin, että täytyy ottaa taiteesta kuva, kun hän toi leivän ja voin pöytään. Siihen tuo murtaen suomea puhuva tarjoilija naurahti, että niin, tämähän on vasta voita! :D

Kyllä oli niin äärettömän maistuvaa ruokaa. Raaka-aineet maistui puhtaina, mutta silti niin paljon kaikkea ekstraa...

Matka jatkui, ei kylläkään kuvan limusiinilla, Hämeenlinnan keskustaan.

Sattumalta tuona viikonloppuna oli Hämeen linnassa Heavy Metal -haarniskanäyttely ja siihen liittyen myös hevosturnajaiset. Pääsimme siis myös katselemaan niitä.

Entisaikaan on ihmiset tainneet olla aika lyhyitä.

Kapea porraskäytävä ylös ja alas.

Taidokkaasti kuvioituja haarniskoja. Oik.yläk. kuviossa Jeesus ristillä. Tuolla haarniskalla oli kristityt taistelleet muslimeja vastaan.

Ikkunat oli todella valloittavia. Pieniä, mutta tulvivat valoa.

Kilpailua peitsin ja miekoin. Hurjaa touhua.

Kuninkaan salin kattoa.

Markkinahumua.

Käymisen arvoinen paikka.

Kotiin päin palattaessa pysähdyttiin vielä Aulangon näkötornille, jossa mulle meinas iskeä ihan paniikki. En tiedä, että mulla olis korkean paikan kammoa, mutta siellä se iski. Pienen odottelun jälkeen sain kuitenkin kerättyä rohkeuden ja kiipesin huipulle.

Toinen pysäkki kotimatkalla oli ihana Metsänkylän navetta. Tuolta navetan pihalta näkyi näkötornikin korkealla puiden latvojen yläpuolella.

Näihin kavereihin, alpakoihin, ihastuin täysin.

Ihanaa takkatulen lämpöä sisällä navettapuodissa. 

Navetasta löytyy kaikkea vanhaa, mitä talon rakentamiseen ikinä voi tarvita.

Ovia, ikkunoita, sähkötarvikkeita, työkaluja, kylttejä, tiiliä, kaakeliuuneja, vesisäiliöitä, puuhelloja...

Domus Classican puolelta löytyi vanhannäköisiä mutta uusia sähkötarvikkeita yms.

Kierroksen kruunasi yks söpöimmistä vessoista pöntön käyttöohjeiden kera.

Mä oon aika lailla vanhan lumoissa, mutta myöskin tuon isännän lumoissa. ;)

Oli ikimuistoinen viikonloppu.

Seuraavaa odotellessa... ;)