Tänään on taas juhlittu tupareita. Tällä erää ystävien kanssa. :)
Rakennusaikana ei juurikaan ehditty ystäviä nähdä, ja muistan, että useita kertoja pohdittiin, mahtaako ystäviä ees enää olla, kun talo saadaan valmiiks, mutta kyllähän teitä riittää. <3
Kuluneen kesän aikana on ehditty jo iso joukko ystäviä kestitsemään, mutta tokihan teitä on vielä paljon enemmänkin. Eiköhän tässä ehditä myös syksyn tullen tapaamaan...
Tänään tuossa ulkona istuskellessa ystävien kanssa huomasin miettiväni, että tuntuikos se tosiaan näin kivalta, kun on kavereita kylässä. Siitä voitte päätellä, että meillä ei tosiaankaan ole paljon ehtinyt vieraita käydä rakennusaikana... :)
Tuparit menivät niin rattoisasti, että kamera unohtui täysin pöydän reunalle. Ehdinpä sentään näistä leikkikavereista ottaa muutaman kuvan.
Juhlien jälkeen pelailtiin hieman jalkapalloa, mekko päällä tietenkin. ;)
Ja sitten hieman loppukesän tunnelmakuvia.
Kyllä se vaan pakko on myöntää, että kesä alkaa vaihtua syksyksi...
Näitä kuvien värisävyjä katsellessa tulee jotenkin hyvinkin loppukesäinen fiilis...
Koulujen alkuunkaan ei oo enää kuin se parisen viikkoa, iiks.
Kolmas syksy, korjaan, vasta toinen (!) syksy mun koulun aloittamisen jälkeen, kun en oo lähdössä kouluun oppilaana tai opettajana. Tuo isäntä sentään palailee opepöydän taakse, joten eipähän voi sanoa, ettei koulunalkua meillä huomaisi...
Taitaa lomanjälkeinen elämänmuutos olla taas aika iso meidän perheelle.
Huomenna me taidetaan tän isomman neidin kans viettää aikaa ihan kaksistaan. <3
Sitä ei oo kyllä liiaks ollu...
Oman pihan kallioilla.
Kyllä koko kesän kuivuus näkyy kasvillisuudessakin. Aikas ruskeaa on, ja useimmat kallioiden päällä kasvavat koivut on jo ihan keltasia. Enkä usko, että keltasuus johtuu vielä syksystä vaan nimenomaan veden puutteesta...
Lämpöä onkin sitten kyllä taas piisannut.
Varjossa lämpötila kolmessakymmenessä... Huh!
Tähän loppuun vielä pari kuvaa tuttavien eiliseltä pihakirppikseltä.
Harmittaa niin hirveesti, kun en huomannu ladata akkua etukäteen.
Täältä olis saanut niin ihania tunnelmointikuvia, mutta kamera simahti parin kuvan jälkeen...
Muutaman löydön tein, kuten vanhoja äikän ja matikan kirjoja näin alojen opeille sopien... ;)
Ne päätyy ehkä johonkin kivoihin kehyksiin työpöydän päälle... Tai katsotaan nyt.
Nyt Willa Mansardi hiljenee.
Kauniita unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kommentti saa aina hymyn huulille. :)