Kesää muistellen

Heissan!

Oon ihan otettu siitä, että teitä lukijoita käy täällä blogissa päivittäin niin paljon.

Ja samalla oon pahoillani, että täällä on eletty pitkään aika hiljaiseloa.

Osasyynä sille on ehdottomasti se, että kaikenlaista ohjelmaa on vaan niin paljon, ettei aika riitä ihan kaikkeen, mutta osittain myöskin se, että elämässä on tän kesän aikana tärkeysjärjestys menny vähän uusiksi...

Yhtäkkiä ei ookaan tuntunut niin tärkeältä saada kaikkia ihania kuvia jaettua tänne, vaikka toki tää on hyvä talletuspaikka kaikille ihanille muistoille.

Toisinaan tuntuu, että kun elämässä kaikki on vaan niin hyvin, niin mitään ei halua lähteä muuttamaan. Kun saa elämän tasaantumaan, niin yhtäkkiä onkin vaan tyytyväinen siihen toisinaan melko harmaaseenkin arkeen.

Kuluneena keväänä sen tasaisuuden sijaan haastoin itseni...

Rukoilemaan.

Nyt kun katsoo muutamaa kulunutta kuukautta, ei voi kuin ihmetellä sitä, miten joskus pystyi elämään (uskovaisena) elämää ilman rukousta!

Iso asia oli myös se, että aloimme kesäloman ensimmäisenä päivänä mieheni kanssa rukoilla yhdessä. Teimme siitä ensin viikoksi päivittäisen tavoitteen. Ja se on kantanut, yhdistänyt ja johdattanut meitä päivästä toiseen koko kesän. Ja jatkuu toki tästä eteenpäinkin... ;)

Hienointa on tässä kesässä ollut se, että olemme päässeet kesän aikana lähemmäs Jumalaa.

Kyllä!

Jumala on todellinen ja elää!

Olemme saaneet konkreettisia rukousvastauksia, olemme nähneet, kuinka ihmiset antavat elämänsä Jeesukselle, kuulleet kuinka Jeesus parantaa...

Alkavaan syksyyn lähdemme jännityksellä. 

Hyvällä sellaisella. ;)

Rukoilemme, että Taivaan Iskä voisi antaa meille ja meidän lähipiirillemme ihania kultahippusia taivaasta. Uskon, että niistä saamme myös myöhemmin kertoa...

Teille blogilukijoille haluan sanoa, että Jeesus rakastaa just sua!

Sellaisena kuin olet.

Oot timantti Isän kämmenellä, ja Isä katsoo sua ihaillen.

Just sellaisena kuin olet.

Sä saat ottaa Jeesuksen mukaan elämääs, ja sen jälkeen matka jatkuu kevyempänä.

Meidän ei tarvi olla yhtään enempää kuin me ollaan.

Isä rakastaa meitä. Isä rakastaa mua. Ja hän rakastaa sua! <3

Ihanaa alkavaa syksyä sinulle!

Ota Jeesusta kädestä ja juokse eteenpäin.

Aurinkoa päivääsi! <3

Melkein vauvan tuoksua... ;)

Nyt ensimmäiset varmasti olettavat, että meille on tulossa vauva, mutta ei sentään... Nukkevauvaa täällä hoidetaan.

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut vanhasta kehdosta Isabellan huoneeseen nukensängyksi. Esikoiselle hankittiin aikanaan pinkki Hello Kitty -nukensänky, ja vaikka sekin on ahkerassa käytössä, ei sen ulkonäkö oikeen iske äidin silmään...

Pienempi prinsessa leikkii päivittäin nukkeleikkejä, joten sänkyä kyllä tarvittiin, ja melkein jo jossain vaiheessa "sorruin" ostamaan sellaisen perinteisen kaupan nukensängyn. Jokin kuitenkin onneksi käski odottaa ja etsiä vanhaa kehtoa.

Ja kyllä oli riemu ylimmillään, kun löysin tori.fistä tämän aidosti 100 vuotta vanhan, ihanasti patinoituneen kehdon todelliseen pilkkahintaan! Siis paljon halvemmalla kuin ne kaupan nukensängyt ja paljon edullisemmin kuin kaikki muut vanhat kehdot!

Tässä kehdossa oli vieläpä tuo vanha maalikerroskin ihan oikeaa sävyä tytön huoneeseen. Vanha harmaa ja kulunut puu!

Ja tottakai äiskän tarvi heti surauttaa sänkyyn pellavainen patja ja pitsireunusteiset lakanat. Uusiokäyttöä taas siinäkin, nimittäin pallokuvioinen kangas oli aiemmin verhoina, mutta ne haalistuivat auringossa viime kesänä niin pahoin, ettei voinut enää ikkunaan laittaa... Leikkelin vaan haalistuneet kohdat pois ja ompelin lopuista lakanat. Tuo aiemmin virkkaamani peitto on kuin tehty tähän sänkyyn...

Nyt on nukkeäiti tyytyväinen ja vauvakin nukkuu toivottavasti unensa rauhassa... :)

Meillä oli kullan kanssa eilen 9-vuotishääpäivä, ja sen kunniaksi kävimme ravintolassa herkuttelemassa. Ja kyllä oli hyvää!

Ja jälkkärit kruunas kaiken: pistaasijäätelöä, italialaista marenkia, valkosuklaamoussea ja tuoreita mansikoita... Ja Cafe Latte.

Sekä pavlovaa. Marenkia, valkosuklaamoussea, tuoreita mansikoita, vadelmamelbaa... Nam.

Parasta kuitenkin on se, että just tuo mies on mut vaimokseen pyytänyt. <3 

Oon kiitollinen Taivaan Iskälle kaikesta siitä hyvästä, mitä meidän yhteiseloon on tähän mennessä kuulunut, ja innolla odotellaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Ensimmäinen vuosi, kun omenapuut kukkii ja ruoho vihertää

Tää kevät on ollu ihanaa katsella, kun pikkuhiljaa piha alkaa kukoistaa.

Viime kesänä oli pihassa sellaset myllerrykset, että ei voinu keväällä katsella ruohon vihertymistä, mutta tänä keväänä tilanne onkin jo toinen.

Yhtä ihanaa on myös ollut katsella, kun viime kesänä istutetut omenapuut kukkii valkoisenaan.

Nuppuja oli aivan valtavasti, ja viileiden säiden vuoksi puut olikin pitkään vaaleanpunaisia, kun kukat oli nupullaan.

Kiviaidalle istutetut kivikkokukat on selvinny ekasta talvestaan...

Kiviaidalle laitettiin myös tuollainen kaariportti. Sen molemmin puolin istutin köynnösruusut (New Dawn), jotka toivon mukaan kiipeilevät tuossa kaaressa...

Tänään on ollu eka vähän lämpimämpi päivä. Tuli jopa sellanen ajatus mieleen, että tarviskohan orvokkien kaveriks hankkia jotain kesäkukkiakin... ;) Ajatuksen tasolla tosin edelleen olen...

Mikäli muistat viime vuoden kuvista, meidän pihassa sisäänkäynnin toinen puoli on kokonaan paljasta kalliota. Sen siistiminen jäi viime vuonna vielä vähän kesken, sillä ideat loppuivat.

Nyt ostin riippuvan koristeomenapuun, ja istutin sen tuonne kallioiden väliin jäävään kuoppa-alueeseen. Saa nähdä, onko liian kostea paikka, jos vesi makaa siinä kauheesti, mutta kokeiltava ainakin on.

Koristeomenapuun juurelle istutin vaaleanpunaisen kärhön. Myyjä antoi hyvän vinkin, ja mä tein työtä käskettyä. :)

Ehdotti, että kun laittaa kärhön, saa puuhun vielä "toiset kukat" myöhemmin kesällä. Nyt sitten vaan odotan, että kärhö kasvaa, ja alkaa kukkia...

Puuliiterin edustaan kylvettiin ruoho, mikä on tän kuvan ottamisen jälkeen alkanut jo kyllä vähän vihertää...

Ja pihan rajalle ojan reunaan haaveilen hortensia-aidasta.

Rivi syyshortensioita, ja molemmissa päissä riviä norjanangervot...

Kas, tää on jäänyt kääntämättä oikein päin, mutta älkää antako sen häiritä. Siinä on mulla muistissa tuo lajike, jos sitä joskus tarvitsen... :)